Kolme yötä...

...jouluun on!

Ja me Emännän kanssa otettiin minusta joulukuvia. Emäntä hyvin tyytyväisenä, kun sai peräti kolme otosta onnistumaan! Yleensä kylmyys hyydyttää puhelimen kameran ja jäädyttää näpit, ja/tai minä painelen niin kovaa, etten ole kuulemma edukseni kuvissa. No, nyt olin.

Minuutti sen jälkeen kun kuvat oli napattu, olin jo kadonnut navetan alle. Piti tutkia hiirten jäljet. Takaisin tultuani Emäntä huomasi, että olin onnistunut pääsemään tonttulakistani eroon... No, ei se haittaa. Kyllä se kesällä viimeistään jostain löytyy.

Kuten näette, lunta on! Saadaan valkea joulu, kenties, täällä etelässäkin! Tänään on siivottu ja päästy joulumielelle. Verannalla seisoo Kinkku. Mahtava möhkäle. Se kutsuu minun kuonoani puoleensa... Samassa paikassa säilytetään niin ikään piparkakkutaloamme! Kidutusta! Mutta ne ovat kuulemma molemmat siellä juurikin siksi, etten pääse niihin itse käsiksi, kun se ovi on aina kiinni.

On ihanaa huomenna painella kuusimetsään! Me Emännän kanssa ollaan jo katsastettu sopivat yksilöt. Mikki Mikittäjä saa omansa, ja minut kylään. On kivaa olla suosittu. Olen nyt ollut oikein urakalla tosi kilttinä, ja niinpä odotan suoranaista lahjatulvaa. Raporttia seuraa joulun jälkeen...

Näihin sanoihin ja tunnelmiin: TUNNELMALLISTA JA HERKULLISTA JOULUA toivottaen

- Tyyne ja henkilökuntansa

Lisää joulunodotuspuuhia

Hau!

Taas on aikaa vierähtänyt kuin huomaamatta. Joulu on jo täysin hiipinyt meille kotiin koristeiden muodossa. Emäntä askarteli Saksaan menevän paketin mukaan myös tontun oven, joka osoittautui kertakaikkiseksi hitiksi: "SO HYGGE!"... Siellä kun tämä meitsien pohjoismaisuus on aina vaan yhä eksoottista.

Hauskahan tuosta tuli, ei voi kuin hymyillä... ;) Ja joulukalentereita ollaan toki availtu joka päivä. Minä opin suit sait uuden rutiinin, ja nyt tiedän jo aamulenkin aikaan kytätä niitä pusseja siellä ovella valmiina. Emännällä on tänä vuonna tällainen koiramainen kalenteri; ylläri pylläri. Ja Isäntä luottaa partiolaisten versioon. "Se on paras."

Itsenäisyyspäivänä nostettiin lippu salkoon ja käytiin "plögeillä" ystävien luona! Siellä on hauskaa. Erityinen suosikkini on heidän olohuoneensa Karvamatto! Siinä sitä kelpaa kieriä! WUF.

Olli Oravan lisäksi pihassamme saattaa näin talvisaikaan vilahtaa parvi punatulkkuja, Kissa!, ja runsain määrin hiiriä... Emäntä kannustaa minua (puoliksi kuitenkin kauhuissaan, kun ne ovat niin suloisia...) niiden kimppuun! On kuulemma niin vaikeaa päättää, kestääkö niiden jahtaamista vai ei, vaikka toisaalta ei todellakaan halua niitä ravaamaan sisäkatossa... "MITEN NIIN voi olla vaikeaa päättää, kysyn vaan???"

Emännän ongelmana onkin aina justiin tuo liiallinen pohdinta. Pitäisikö vai eikö pitäisi, kas siinä pulma. Minulta jos kysytte, niin annan mennä vaan! Vauhti korjaa suurimmat virheet, tai- minusta kun on kyse- viimeistään kaikkeen puuttuvainen Emäntäni!

Hengitelkää siis, ja kattellaan, mitä tapahtuu! Varmaan jotain HYVÄÄ.
Luottamuksella,

Tyynenne

Joka kuuseen kurkottaa...

... se jouluvalot sinne ripustetuksi saa!

Oltiin Isännän kanssa hommissa. Olikin tosi valoisa päivä, viime perjantai. Minulla oli hirveesti energiaa... Niinpä tahdoin auttaa myös Emäntää kuusihommissa!

O-ou. Jokin meni kuitenkin Emännän ilmeestä päätellen vikaan. Toivottavasti toi Tonttu ei nähnyt...

Ja tulihan se sieltä: joulukuun ensimmäinen! Aika avata kalenterin ensimmäinen pussukka... Siellä oli myös värssy, jonka Emäntä luki minullekin (vaikka se taisi kylläkin pääosin olla tarkoitettu hänelle).

Ihan osuva teksti, vai mitä? Etenkin kun olin juuri pistänyt sen koristekuusen palasiksi...  Mutta kuten sanottua: halusin vain auttaa! Eikä mun Emäntä onneksi koskaan kanna kaunaa kovin kauaa. Me tytöt ollaan siinä samanlaisia.

Ensimmäisen adventin kunniaksi saimme lumipeitteen maahan. Onpa ihanaa. Rauha hiipii hiljalleen sydämeen... Nauttikaamme näistä hetkistä, joulua kohti mennään eikä meinata.

Tunnelmaterkuin,

Tyyne

DIY: Joulukalenteri koiralle 2018

Ystävät ja kylännaiset!

Kuten viimeksi lupasin, nyt alkaa JOULUHÖSSÖTYS! Mahtavaa!!! Minä kun olen luonnostani utelias ja tarkkaavainen, niin saan kyllä näin hössötyksen alettua äimistyä vähän väliä.

Siis MIKÄ IHMEEN OVI tuohonkin on ilmestynyt? Ihan mun Oravanvahtimisikkunan alle. Emäntä selitti, että "no, se on Tonttujen Ovi! Nyt kuule Tyyne kun ne tontut taas kurkkivat, niin kannattaa olla Aivan Erityisen Tarkkana niitten käskyjen kuuntelemisen suhteen. -Tyyne...? Kuunteletko sinä?"

No minä näinkin jo pari niistä Tontuista, kun kävin ihmettelemässä tuota pallovalojuttua... niin että oikeassa se Emäntä taisi olla. Kunhan nyt eivät alkaisi ramppaamaan siitä ovestaan ainakaan silloin, kun minä justiinsa päivystän.

Ens viikonloppuna alkaa joulukuu, joten HUOMIO HUOMIO HENKILÖKUNTA: nyt on korkea aika näpertää lemmikkiystäville joulukalenterit. Meillähän kirjaimellisesti näperrettiin viime jouluna niitä, joten tänä vuonna Emäntä päätti vähän oikaista.

Saksasta hankkimamme valmis pussukkanauha kävi tarkoitukseen mainiosti. Minä tottakai mukana ripustamassa sitä. "Jaa tonne pussukoihin se laittaa niitä herkkuja! Nyt tarkkana!"

Nuo Timantista https://www.elainklinikkatimantti.com hankitut Escapuren riistaherkkunappulat sopivat tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Niitä sietää mun massuni, ne eivät haise, eivätkä sotke, ja ovat sopivan kompakteja jokapäiväiseen herkutteluun (sanoi Emäntä).

Nyt minätyttö sitten istun tässä sohvalla ja vahdin noita pussukoita herkeämättä. Enää kolme yötä joulukuuhun... Nyt siis kaikki kipin kapin joulukalenteria kokoamaan!

Odottavin ja tunnelmoivin terveisin,

Tyyne

Valoisia aikoja, mielensäpahoittajat!

Huh!

Nyt jos koskaan ovat mielensäpahoittajat vahvoilla! Tsekatkaa näitä ilmoja:

Tässä ei sitten ole mitenkään kameralla kikkailtu- kuvat ovat yhdeltä ihan oikealta päivältä, toinen otettu aamulla, toinen iltapäivällä. Täällä maalla, juu nou, ei ole katuvaloja tai muutakaan valoa, jos niikseen tulee, ellei sitten pihalamppua satu olemaan...

Onneksi minä se en pimeydestä hätkähdä, vaan keksin sitten muuta touhua, ellen Ollia ikkunasta voi kytätä. Emäntä puolestaan päätti uskoa kerrankin sääennusteeseen, kun luvattiin "Outoa Valoilmiötä" ja me tytöt ampaistiin välittömästi Koiramummolaan! Valoa tiedossa, nyt veden ääreen ja nopeasti.

Ja kappas, sehän piti kutinsa, se ennuste! Saimme upeat kelit ja kävimme porukalla laittamassa juhlan kunniaksi soutuveneen talviteloille. Järvellä ei edes tuullut, oli kuulasta ja ihanaa. Minä olin terhakkaalla tuulella, piti oikein vähän rähistä muille koirille, että täältä tulee Tyyne!! Harvinaista herkkua!

Kaiken synkkyyden jälkeen kyllä mieli lepää, kun hetkenkin on valoisaa. Syksyllä järvellä ei kuule edes lintuja, on vain rauha. Minäkin meinasin nukahtaa vahtipaikalleni sillä välin, kun muut ähersivät sitä venettä...

Tästä eteenpäin on luvattu viimein vähän pakkasta- saa jo tulla. Mieluimmin ottaisin sitä LUNTA myös, sen verran, että pääsisin taas harjoittelemaan lumiaurana kulkemista! Kuten huomaatte: aina on jotain MUKAVAA odotettavissa!! Ei sovi lannistua, eikä vajota mieltänsä pahoittamaan pimeyteen. Se on turhaa!!

Ja hei, virittäkää jouluvalot! Korkatkaa glögit! Nuuhkikaa pakkasilmaa! Meille ilmaantuivat jo ekat Tontutkin marraskuuta piristämään- kaikki keinot siis käyttöön!

Ensi kerralla täällä blogissani se alkaa: JOULUHÖSSÖTYS. <3
Siihen asti voimapusuja,

Tyyneltä

Tekemistä, kiitos!

Hyvää perjantaipäivää!

Onhan pimeää ja kosteaa!! Ihan tässä meinaa olla hommaa, että saan Emännän ylipäätään kanssani pihalle. Ja itsekään kun en märän ystävä ole...

Nojuu, mutta kun olin kaksi kertaa onnistunut saman päivän aikana käymään ulkona pyörimässä kakkakasassa ja Emäntä oli sitten sadatellen minut pessyt, niin se sitten tuumasi, että nyt kyllä touhutaan sisällä. Kerta kaikkiaan.

Ensin se löysi minun kaapistani Saksasta joskus ajat sitten hankitun Herkkujemman, ja pääsin pitkästä aikaa testaamaan, vieläkö muistan, miten siitä saa herkkupalat ulos.

Escapuren riistanappulat, Timantin kuormasta tulivat, tottakai! <3

"Odota!"

"Missä?"

Aluksi olin niin täpinässä, että senkun kuopsutin ja nakersin ja raaputin ja haukahdinkin- ja istuin pyytämään apua. Emäntä auttoi ottamaan uuden alun ja näytti, missä se herkku oli, ja miten se luukku avattiin ja suljettiin... Sen jälkeen sujui!

Toisena päivänä oli vuorossa lisää nenätyötä. Emäntä piilotti herkkuja eri puolelle huonetta, minun odottaessani toisessa huoneessa sillä aikaa. Kun oli valmista, Emäntä tuli ja antoi luvan ETSIÄ! Jee!

Tätä leikkiä leikimme melko usein, se on minusta aina yhtä hauskaa. Joskus herkku on rullattu maton sisälle ja minun täytyy rullata matto auki, jotta pääsen siihen tassuiksi. Toisinaan herkku on kengässä, reiällisen lelun sisällä, tai saunan lauteilla... Jos turhaudun, pyydän Emännältä apua istumalla sen eteen ja katsomalla silmiin. Silloin Emäntä näyttää katseella ja sormella osoittaen, missä herkku on ja kehoittaa uudestaan: "Etsi!" Ja taas mennään!

Tehtiin sitten vielä ihan näitä perustottelevaisuusjutskiakin. Niitä joudun nykyään tekemään koko sarjan, koska olen niin taitava. Huoh. Pentuna riitti, jos teki yhden kerrallaan. Mutta pääasia, että lopussa herkku suuhun napsahtaa.

"Tassu!"

"Istu!"

"Maahan!"

... Ja niin edelleen. Voin joskus tehdä postauksen kaikista osaamistani käskyistä. Mutta mielellään vasta sitten kun ei ole näin pimeää, jotta kuvista saa edes jotain tolkkua. 

Sen verran voimme jo nyt paljastaa, että meillä on Emännän kanssa omat suosikit käskyjen joukossa. Minun on: "Saa mennä!" Ja Emännän top3 kuuluu: "Odota!", "Toista kautta!" ja "Irti!" Kuvaavaa...

Pidetään kynttilät palamassa ja valoa tuomassa! Ja nautitaan kaikesta siitä ilosta, mitä karvaiset porkkanahännät vain suinkin voivat tuoda pimeyden keskelle! Tyynen resepti kuuluu: tarpeeksi touhua ja riittävästi lepoa niin hyvin menee!

Voimapusuin,

Tyyne