torstai 28. syyskuuta 2017

Sumuillaan

Tsau!

Onhan sumua. Nää syyspäivät senkun leijuvat menemään. Aamuisin Emäntä ei meinaa ottaa uskoakseen, että ulos voi kyllä mennä ihan hyvin, vaikkei eteensä näekään.



Silloin harvoin, kun on selkeämpää, huomaa hyvin, että syksy on tullut. Tuoksuu ihan maalta, tai mätäneviltä lehdiltä, tai sitten kirpeältä... Minä jahtaan lintuja, ja pihaamme on tullut kaksi Oravaa- Olli ja Olga!! WUF. Sisällä päivystän ahkerasti ikkunassa!


Ja katsokaas tätä: Auringonnousut ovat joskus lähes pelottavan hienoja.


En kyllä yhtään jaksaisi, kun Emäntä pukee taas ihan tolkuttomasti, ennen kuin selviämme edes ovesta ulos. Minulle: huomioliivin, pantaan nimi- ja osoitetiedot- mötkylän, ("no mitäs karkailet!"), ja taluttimeen se on lisännyt vielä heijastimen. Itselleen: Ulkovaatteet, saappaat, pipon, hanskat, koirapillin, herkkupussin... Ja ennen kuin nuo kaikki on ensin etsitty ja löydetty sitten vielä... Aikans ottaa!!! 


Saatan istua taas minuuttikaupalla puun juurella, välillä koetan kiivetä Ollin ja Olgan luokse ja haukun turhautuneena, kun en pääse! Ne säksättävät puussa ja kun saavat tarpeekseen, hypähtävät seuraavaan, ja siitä seuraavaan... Eikä aikaakaan kun ne ovat kadonneet. Sitten vaan nuuskimaan uusia päivystyskohteita.


Olen ollut viime aikoina tosi tyytyväisen oloinen. Minun kanssani touhutaan aina silloin tällöin, ja pääsen ulos ainakin sen kolme kertaa päivässä, niin että olen oikeastaan siis tosi onnekas. Muun aikaa saan nukkua tai haaveilla...


Nukkukaa ja haaveilkaa tekin tarpeeksi. Niin syksystä selviää ihan huomaamattaan. :)
Nallemaisia halauksia lähetellen,
koiratyttönne

-Tyyne

perjantai 22. syyskuuta 2017

Ravitsemusneuvojalla

Pimpelipom,
Tyynehän se taasen täällä,

ja tällä kertaa asiaa koiran ravitsemusneuvonnasta! Mitä se nyt sitten on? -No, minäpä jaan teille omakohtaista kokemusta... Kävimme nimittäin hyvinkin pitkälti eilen vastaanotolla!

Moni "fanini" tietääkin, että minulla on ollut ongelmia vatsani kanssa. (Jos et tiennyt, lue esim. täältä blogistani lisää: http://tyynena.blogspot.fi/2016/08/vatsavaivoista.html) Lyhyesti tarinani on se, että Emäntä etsi ensin Saksassa apua eläinlääkäriltämme, ja koetti itse lukuisia erilaisia ruokavalioita, mutta minä vaan oireilin. Kunnes ONNELLISTEN sattumien kautta perheemme tutustui suomalaiseen Sannaan. Sannasta tuli sitten meidän tuki ja turva ravitsemusasioissa. Hän toimii tällä hetkellä Tampereella, Eläinklinikka Timantin ravitsemusneuvojana.


Lisäksi hän on ammatillisesti kouluttautunut moniosaaja, mm. eläinterveydenhoitoalan kouluttaja, koirahieroja ja eläinnaturopaatti. Ja kiva tyyppi. :)

Mutta asiaan! Mitä kaikkea ravitsemusneuvonta pitää sisällään?
- Taustainfoa löytyy täältä: https://www.elainklinikkatimantti.com/ravitsemusneuvonta

- Minun versioni tulee tässä...
Saavuttuani Timanttiin tuli Sanna meitä tervehtimään ja kutsui toimistonsa puolelle. Siellä ihmiset keskustelivat mikä on Tyynen kaikinpuolinen tilanne tällä hetkellä, kuten minun voinnistani, mitä touhuan, syön ja niin edelleen. Sanna kävi käsin tutkien koko kehoni läpi, nuuski hengitystäni ja esimerkiksi venytteli korviani, huuliani ja jalkojani. (Minä käyttäydyin esimerkillisesti- venytelköön ja nuuskikoon jos kerran välttämättä tahtoo.) Emännällä oli loputon lista kysymyksiä... En meinannut jaksaa odottaa, että päästäisiin sinne myymälän puolelle, kun ne vaan jutteli ja jutteli. Sannalla oli aikaa ja hän vastasi todella kattavasti ja kiinnostavasti kaikkiin kysymyksiin ja kertoi muutenkin Emännälle ja Isännälle taas lisää koirien ravitsemuksesta.


Yksi järkyttäväkin asia sillä käynnillä sattui... Sanna oli nimittäin sitä mieltä, että minun herkutteluani tulisi hiukan rajoittaa. (Kuvassa "Et oo tosissas"- ilmeeni.) Emäntäkin lähti yllättäen mukaan tuohon typerään ajatukseen, mokoma petturi. Lupasi muka minua lohduttaakseen, että alamme sitten molemmat JOSSAIN MÄÄRIN rajoittamaan herkutteluamme. Ans kattoo kuinka meidän tyttöjen käy.  

Muuten, selkäni lievää jäykkyyttä lukuunottamatta, vaikutin hyväkuntoiselta. Ravitsemuksen avulla voidaan onneksi vaikuttaa kaikenlaisiin kehollisiin juttuihin ja pääsen seuraavalla käynnillämme kuulemma myös varmaankin hierontaan. Kiinnostavaa.

 
Sitten viimein loppui se jaarittelu ja päästiin sinne shoppailupuolelle! Vitsit näillä hyllyillä on sitten kaikkea ihanaa... Ei Sannakaan ilmeisesti ihan kokonaan voinut minun charmiani vastustaa, vaan johdatti meidät kumminkin Herkkuhyllylle! Siellä oli vieläpä klinikan synttärin ansiosta runsaasti tarjouksia!!! Emäntä riemastui, mutta totesi kuitenkin minulle saman tien, että huomio Tyyne- niitä ei sit enää jaella PUSSIKAUPALLA per lenkki... (Sehän nähdään...)




Kaiken kaikkiaan oli taas aivan mahtava vierailu! Kaikki ovat Timantissa niin mukavia, auttavaisia ja aitoja! Klinikka on siisti ja viihtyisä, kotoisa vallan! Tapasimme suloisen pennun, joka kuului Jennille, ja Emäntä moikkasi myös Sannan omia koiria, jotka olivat käymässä klinikalla. Vaikka meillä onkin pitkähkö vierailumatka, on reissu aina ehdottomasti vaivan väärtti!


Timantin "ovelta" lähtee mahtavat maastot, jonne me aina lopuksi (ja usein aluksikin) poiketaan lenkille siellä käydessämme. Osaan onneksi olla 100%-sesti lähtemättä polkupyörien perään, joten Emäntä antoi minun juosta siellä pellolla myös vapaana. Oli ihana tunnelma, hiljaista ja hyvä mieli onnistuneesta käynnistä!


Suosittelemmekin ihan vilpittömästi ravitsemusneuvojalla käyntiä- vaikkei olisi sen kummempaa vaivaakaan! Sanna tarkastelee eläimiä niin kokonaisvaltaisesti ja tietää niin paljon, että käynnillä viisastuu aivan varmasti ja kotiin saa aina käytännöllisiä ja tarpeellisia ohjeita ja vinkkejä. Kaunis kiitos!

Ensi kerralla sitten taas ihan muita kuulumisia! 
Voikaahan hyvin, toivoo:
-Tyyne

Yhteistyössä: Eläinklinikka Timantti 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Herkkupojalla kylässä

Läts,

sanon minä. Mikä maa se tämä on, missä on KOKO AJAN MÄRKÄÄ? Minä melkein kaipaan takaisin kotimaahani. Ja Emännältä pääsi oikeasti ihan itku, kun Michaela lähetti hänelle kuvia meidän vanhasta kotikaupungista Saksasta...





Ihan totta, noin kaunista siellä on... Tuo kaikki kukkien määrä, se on aivan uskomaton. Ja ne kaikki tuoksut! Makkarasämpylöiden palaset, jotka joku on vahingossa pudottanut maahan... Kymmenet koirat, jotka kulkevat kaduilla jättäen minulle viestejä! Oravat! Haikarat! Kissat... Milloinkohan me menemme taas sinne käymään? Aika näyttää.

Nyt sen sijaan matkailemme täällä uudessa kotimaassani vaan. Viime viikolla kävimme Emännän kanssa pikavisiitillä Herkkupojan luona! Hänellä oli kymppärit, eli hän täytti 10 kuukautta. Sitähän piti tottakai juhlistaa kruunulla! Lahjaksi veimme ämpärin ja lapion ja haran, kun he nyt asuvat sellaisessa kodissa, jonka pihalla voi tehdä hiekkakakkuja.




Lenkillä me löysimme siitä ihan Herkkupojan kodin läheltä sellaisen minulle ihan uuden ja oudon jutskan. Sen nimi oli kuulemma Koirapuisto. Wou.



Puisto oli jaettu kahteen osaan aitauksilla. Minä kuuluin osastoon "pienet koirat". Istuin hämilläni Emännän penkin vieressä seuraten, kuinka "isot koirat" temmelsivät aidan takana... Tällä kertaa muita pieniä koiria ei ollut paikalla. Minä kyllä näin siellä naapurustossa lukuisia koirakavereita! Olin ihan innoissani kaikista vaikutteista= hajuista... Samassa rapussa Herkkupojan perheen kanssa asuu muun muassa sellainen koiraherra, jonka nimi on Jerry... Siitä ehkä vielä joskus lisää myöhemmin! <3



Onhan täällä Suomessakin ihan kaunista aina silloin kun ei sada. Illat on olleet toisinaan upeita auringonlaskuineen. Enkä minä enää viitsi kovasti vastaan hangoitella silloinkaan, kun ulkona sataa. Jos nyt vaan VÄLILLÄ ois kaunista, niin satakoot sitten muun aikaa.

Näin meillä. Toivon kaikille kärsivällisyyttä harmauteen! Sytyttäkää kynttilöitä ja tunnelmoikaa! Rakkain terveisin,

Tyynenne

perjantai 1. syyskuuta 2017

UUlalaa ja Loviisaa

Heissulivei,

piti kirjoitella vielä elokuussa, mutta eipä keritty! Salavihkaa kuukaudet vaihtuvat ja päivät kuluvat. Koskapa nämä märät kelit senkun näyttävät jatkuvan, ja harmaita päiviäkin riittää, ja varsinkin aamuja ja iltoja, muistuttaisin jälleen: Rakkaat Omistajat- varustakaa lemmikkinne huomioliivillä. On vaan niin paljon mukavampaa autoilijana havaita koirat jo kaukaa, sanoo Emäntä! <3

(Ellei teillä vielä ole, niin hankkikaa ne ihmeessä pian Timantista, vink vink! Täältä löytyy: https://elainklinikkatimantti.avoinna24.fi/webstore#f/g-8565da48-776f-11e6-89be-fa163e644548 )



Minä olen ollut viime aikoina tosi kova taas nuuskuttamaan sekä merkkailemaan reviiriäni. Hommaan kuuluu muun muassa mahtavien hajujen etsintä ja kun niitä löytyy, pitää ne tietysti koettaa saada tarttumaan mukaansa mahdollisimman hyvin. UUlalaa, mitkä aromit...


Jaa mikä oli ongelma?


Nyt en ymmärrä...

Emäntä sai ihan tarpeekseen minun kierimisestäni joka paikassa pihallamme, ja niinpä me tehtiin yhtenä päivänä pikku reissu lenkille sivistyksen pariin ja veden ääreen- Loviisaan! Superkiva reissu! (En kyllä välttämättä halunnut tuollaista pissikuvaa julkaista hei, Emäntä...)




Loviisassa on kaunis ranta, tai satama se vissiin on. Me käveltiin siellä ja ihailtiin kauniita veneitä ja laivoja. Yhden nimi oli osuvasti Onni. Minut pistettiin myös parkkiin Onnelin ja Annelin puiston kupeeseen... Sovin kyllä kuvaan kuin porkkana kakkuun, vai mitä? 

Pääsin myös tässä jokin aika sitten vihdoin hoitoon Kaupunkikoiramummolaani! Vietin siellä kokonaisen päivän, kun Emäntä ja Isäntä olivat ystävien häissä. Olin tottakai tosi reippaasti. Sillä lailla saattaa päästä uudelleenkin hoitoon. 

Jospa myös pääsisimme käymään Emännän kanssa taas siellä Herkkupojan uudessa kodissa. Olin kesällä jo mukana muuttamassa heitä, ja onnistuin harhauttamaan kaikki valvojani, ja tutkimaan yksinäni salaa koko rappukäytävän lävitse, ennen kuin kukaan huomasi, että Tyyneä ei muuten näy missään, onkohan se liuennut rappikseen... Olin! Siinä talossa asuu tosi paljon koiria! Myös yksi westi. Aion tutustua... 

Että näin meillä! Mites teillä? Toivon mukaan kaikilla kaikki hyvin! Lähetän teille oikein paljon iloa ja energiaa... Minullahan sitä riittää jaettavaksi asti! 

Hyviä syysretkiä odotellen, se on moro,
yours truly,

-Tyyne

Yhteistyössä: Eläinklinikka Timantti