perjantai 22. helmikuuta 2019

Kirkasta ja sumeeta

Hejpådig!


Ilmoja taas pidellyt! Välillä on olo ollut sumeena, kuin ois pipo silmille vedettynä, kuten tossa kortissa... Miten VOI olla näin sumeeta ja harmaata?



Ja seuraavassa hetkessä sää taas kylmenee ja on tappoliukasta. Minulle ei ole kehitetty- tai siis Emäntä ei ole vielä keksinyt- minkäänlaisia liukuesteitä tai -piikkejä tassunpohjiin, joten koetamme ulkoilla noilla hangilla. Emännän on kyllä välillä pakko myös koettaa liukastella menemään, kun hanki ei sitä kanna... Sillä on tollaset nastat. (Ei niistä kyllä ole iloa, kun jää on kivikovaa...)


Onneksemme meidän koko takapiha on vielä metrilumien alla! Kun uppoaa joka askeleella koko jalan mitan lumeen, ja joutuu kiskomaan koipiaan sieltä ylös, ja sitten taas hupsahtamaan seuraavaan koloon, niin kyllä saa liikuntaa!!

Nyt juuri aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta- se virkistää ja muistuttaa, että kannattaa iloita näistä(kin) keleistä, sillä pian kevät jo kolkuttelee ovella.


Tunnelmallista ja urhoollista viikonloppua kaikille!
Pysytään pystyssä, ellei sitten tarkoituksella jossakin auringossa vähän pötkötellä...

💞 Tyyne

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Talvenjatkoja

Long time, no see... eli tässä onkin aikaa vierähtänyt sitten viime bloggauksen! Talvi senkun pistää parastaan, ei tässä ole oikein uusia kuulumisia sen puoleen.



Hitsin lunta senkun tulee. Minä jo välillä kyllästyin, kun se tarttuu niin kuin takiainen mun turkkiini! Kattokaa itse- mun nenäkin on ihan lumipallojen vallassa! Miten sillä nyt mitään Ollia etsitään?? Kysyn vaan!

Valitsen välillä tieni: esimerkiksi en lähde ollenkaan sinne päin, minne Isäntäväki olisi menossa. En vaan lähde. Kamoon. No, ne on oppineet vuosien varrella, että kannattaa sitten vaihtaa jokin toinen suunta, jos minä pistän jarrut päälle. Ei sitä kovin usein satu kuitenkaan. Ja onhan tuolla nyt välillä ihan mahdottoman vaikeaa edetä, ihmistenkin, noissa kinoksissa!


Minä otan kaiken irti nyt lämpöisistä tilanteista. Kun ulkona on niin kylmää, löydyn sisältä yhä useammin jostain lämpöisestä ja pehmoisesta petistä. Yksi kerrallaan olen niihin saanut valtuudet. Sitkeys palkitaan, ystävät, muistakaa se!

Ystäväni Motte sen tietää niin ikään, terrieri kun on, hänkin... Saatiin tällainen kuva Mottesta ja sieltä meidän Baijerista- lunta on siis nyt ollut todistetusti Saksassakin.



Ystävistä puheen ollen: ensi viikolla on sitten taas Ystävänpäiväkin 💞 jotta älkääpä unohtako sitä! Karvaiset ystävät ilahduttavat ja ilahtuvat, kun heitä muistetaan jollain erityisellä... vaikka esimerkiksi HERKUILLA. Vink, vink.



Minätyttö se meinaan nauttia talvesta näin makuuasennossa- ulkona ja sisällä! Suosittelen teillekin.
Kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen:

ONNELLISTA JA ILONTÄYTEISTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!! sekä muutenkin kaikin puolin riemuisaa helmikuun jatkoa toivotteleepi uskollinen ystävänne

Tyyne