Onneksi olen koira. Useita ihmisiä poikkeusolot tuntuvat tänä keväänä rassaavan ja huolestuttavan, joten haluan tuoda esille muutamia Tyyniä viisauksia teille rohkaisuksi ja voimaksi.
Katsokaa ympärillenne. Mitä sellaista hyvää olette tämän kevään myötä saaneet, mistä ette osanneet unelmoidakaan? Me olemme saaneet monenlaisia lahjoja- sekä konkreettisia paketteja, että hyviä hetkiä, plus toiveikkaita uutisia ja aikaa pysähtyä niiden äärelle.
Olemme eristäytyneet ja keskittyneet kotiin. Katselleet ikkunasta tuntikausia kevään tuloa. Huomanneet, miten aikaan voi hermostua, tai siitä voi opetella ottamaan ilon irti. Ei ole pakko mököttää, ikinä! Miten se välillä meinaa kiireessä unohtuakin...
Kun harvoin olemme päässeet kotipihan ulkopuolelle, on se tuntunut aivan seikkailulta! Maisemat, jotka yleensä ovat olleet kyllästyttävän tavallisia, ovatkin äkkiä aika kiintoisia, kun ne näkee vain hyvin hyvin harvoin!! Puhumattakaan mökille pääsystä, tai muista ihan huippuelämyksistä!!
Kaikki yllätykset eivät suinkaan ole olleet kurjia. Se kannattaa ottaa tästä ajasta opiksi. Helposti sitä ihminen keskittyy yhteen aiheeseen, mikä mieltä painaa ja silloin sitä vaan imee lisää tietoa ja keskittyy vain siihen. Väärin! Me koirat olemme aina valppaina tarkkailemassa kaikkea mitä näemme ja koemme! Miten muuten voi huomata joutsenen vedessä, uuden kukan polun varressa... ja iloita niistä?
Jos Ollia ei yhdestä puusta löydy, etsi seuraavasta! Sitkeys yleensä palkitaan. Onhan näitä puita.
Ja vielä lopuksi: älä jää portin taakse odottamaan, että se aukeaisi. Huomaa vapaat vedet sen vieressä! Näe mahdollisuudet ja keskity niihin. Ota vastaan luonnosta saamasi ilmainen kevään voima!
Jos mahdollista, käperry eläinystävän viereen. Huomaat, että elämä voi edelleen olla mitä mainiointa, kun sitä tarkkailee vaikkapa tällaisen pikkuisen valkoisen koiran silmin.
Terhakkain kevättoivotuksin,
Tyyne
