ja kuten viime kerralla lupasin, tässä tulee kuulumiset meidän juhannuksesta 2017. Ei oo kyllä ollu sutinasta puutetta taaskaan... Yhteen ainoaan viikonloppuun on saatu mahtumaan vaikka mitä. Miten noi sen tekee?
Ekaks Emäntä alkoi tietty siivoomaan. Minulla on silloin aina Tärkeä Tehtävä- olen Tuulettuvien Vahti! Se vasta ottaa voimille...
Sitten eteisestä löytyi tämmöinen kumma kapine. Sen nimi oli vissiin Remontti, koska jotain sellaista Emäntä minulle selitti, kun huomasi kysyvän katseeni. Minä maistoin sitä, ei ollut syötävää. Ja sehän pian löytyikin Isännän kädestä, ja oltiin RemonttiHommissa. Meille on meinaan pikapuoliin tulossa vieraaksi mun Motten Emäntä, Baijerista!! Sitä varten pitää nyt kuulemma laittaa koko Vierashuone uusiksi... Hirvee tohina.
Mikä pahinta, kukaan ei ehdi leikkimään mun kanssani. "Tuu nyt..." Ihan turhaan saan pyydellä. Emäntää alkoi sen verran säälittää pyyntöni kuitenkin, että sain siltä semmoisen purukengän! Oi riemua! Pyörin sen päällä, heittelin sitä ylös ja otin koppeja, kuljettelin sitä paikasta toiseen ja katselin pää kallellaan... Ja lopulta vein sen sellaiseen Piiloon, ettei kyllä kukaan löydä!
Emännän sänkyyn minulla on ehdoton porttikielto, joten päättelin, että se vasta on varma piilopaikka! Kukaan ei edes huomannut, missä vaiheessa minä siellä olin käynyt. En silti ymmärrä, miten se kenkä sieltä kuitenkin päätyi lattialle???
Juhannusaattoa vietimme ystävien luona. Ihmiset pelasivat tätä Mölkkyä. Outo peli. Ei saanut maistaa taaskaan... Ja voitteko kuvitella- minulle oli varattu sinne oikein oma Juhannusheilakin! UUF. Se olikin komea Poika, nimeltään Meeko.
Alussa me vähän yritettiin rähistä, mutta tultiin sitten loppujen lopuksi kuitenkin hyvin juttuun. Oli kalsea, mutta sateeton keli. Emäntä vei minut juhannuskävelylle. Siellä oli kaunista. Kiipesin kivaa kiviaitaa ja nuuskutin juhannusruusuja. (Oikeesti etsin kyllä yhtä Junioria...)
Vierailevan Meekon lisäksi näillä ystävillä nimittäin asuu ihan vakituisesti Juniori- kissa. Minä aina oikein odotan, että pääsen etsimään, minne Junnu on tällä kertaa piiloutunut!! Kissojen yliluonnollisella vaistolla Juniori oli kuulemma jo hyvissä ajoin kadonnut ulkotiloihin, ennen kuin meistä koirista kumpikaan oli kerinnyt paikalle edes ilmaantua.
Ihmisten (!) juhannusruokaherkuttelun jälkeen istuimme pöydässä juttelemassa, kun äkkiä paikan Isäntä totesi, että "no nyt se Kissa on tulossa!" ONNEKSI minä olin asettautunut juuri siihen ikkunaan vahtiin!!! "HAAA!"
"No. Minne se nyt taas katosi??" Eipä siis tullut Junnu- parka sisälle sillä kertaa, pois käveli loukkaantuneen näköisenä. "Törkeää. Pyytäisin saada huomauttaa herrasväelle, että Minä sentään ASUN TÄÄLLÄ."
Illan hämärtyessä marssimme koko poppoo kokolle. Perinteiseen tapaan tässä kyläpaikassa kokko on sen verran suuri, että sitä ei tartte etsiä- se kyllä huomataan kauempaakin. Sytyttäjänä toimi tällä kertaa Isännän veli Jussi, ja minä ilahduin kovasti kun sain tavata hänetkin! Tuli houkutteli paikalle muitakin naapureita, ja Hannelen, josta myös pidän kovasti! Näin elämäni ensimmäisestä suomalaisesta Kokosta jäi minulle positiiviset muistot. Hyttysiä siellä vaan oli AIVAN HIRVEESTI.
Kirsikkana kakun päällä meillä kävivät kuulemma juhannuksena myös Herkkupoika ja hänen perheensä. Minä ja Isäntä vaan olimme silloin meidän mökillä kattohommissa... Vähän harmi, vaikka meillä oli kyllä Isännän kanssa tosi villiä menoa... (En voi kertoa tarkemmin, ettei toi Emäntä saa tietää...) Toivon, että minäkin saan taas pian tavata Herkkupojan jossain muussa yhteydessä.
On tämä kesän alku ollut kummallista säätä. Vettäkin tullut riittävästi. Ja tänään vielä myrskyää. Pidän tassuja, että VIIMEISTÄÄN silloin kun Michaela tulee, olisi hyvät kelit. Jotkin Emännän ystävistä ovat nyt niin ikään alkaneet kesälomansa, senkin puoleen sais kyllä auri paistaa!
Nyt minun pitää näköjään painella Isännän kanssa kiireen kaupalla Verstashommiin! Työn alla ois jokin Hyllykkö... Minä autan! Palaillaan taas kun keritään.
Hyviä fiiliksiä teille lähetellen,
Tyyne
