Tyynenne täällä! Nyt on taas ollut TAPAHTUMIA vallan!
Ensinnäkin: minulle kerrottiin jostain uudesta kämppiksestä, jota odotetaan kesän korvalla meille asumaan. "Susta tulee sitten Isosisko!" Mietin kovasti, mitähän se oikein tarkoittaa... Emäntää nuuhkiessani olen havainnut, että jokin on kyllä muuttunut. Tökin varovasti kuonolla sen isoa massua. Tuohon se varmaan jotenkin liittyy...
Kotiin kannettiin valtaisat pahvilaatikot kaupasta. "Kato Tyyne, näissä on Unto Oravan kuva!" Minulla oli juuri bad hair day, en suostunut kuin vähän nuuhkaisemaan ja sitten käänsin niille selän. "Ei noissa laatikoissa kyllä mitään ORAVAA ole, jos te höpsöt henkilökunnan jäsenet sellaista kuvittelette..."
Pihallamme on sen sijaan nyt asumassa vakituisesti kaksi oravaa jälleen! Hip hei! Ehkä toinen niistä on sitten se Unto... Minä rakastan passissa oloa. Isäntä tahtoisi ottaa minut metsälle mukaan mutta Emäntä ei anna. Se on sitä mieltä, että jotta minä pysyn edes jotenkin omassa pihassa vielä, niin minulle ei saa antaa lisää jahtikokemuksia. Olen ihan tyytyväinen, kunhan saan "metsästää" kotinurkissakin.
Ja totisesti siihen näyttäisi olevan hyvät olosuhteet!! Nimittäin: Tänä aamuna minulla oli maha kipeänä. Emäntä on nykyisin niin hitaalla, ettei se kerinnyt laittamaan vielä ulkovaatteita päälleen, vaan päästi minut vaan ovesta pihaan asioilleni ja suunnitteli nopeasti pukevansa ulkovaatteet. Vaan YLLÄTYS- minä en kerennyt vielä kuin rapulle, kun näin jotain ja eikun täysillä perään! Koskapa suuntana oli tontin tienpuoleinen raja, Emännälle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaasuttaa pelkässä pyjamassa ja villasukissa perään! Ja mitä siellä olikaan? No, MÄYRÄ. Valtava, paksu, komea mäyrä.
Minä olin juuri saamassa sen kiinni kun se kaarsi ulos pihaportistamme... Emäntä päästi sellaisen karjaisun, että hämmennyksissäni istuin alas niille sijoilleni. Sinne meni mäyrä, ja minä jäin pihan puolelle miettimään, mitä tapahtui. Sieltä Emäntä minut sai taluttimeen. Sen jälkeen kyllä molemmilla sydän pamppaili. Puettuaan ulkovaatteet Emäntä vei minut vielä taluttimessa katsomaan minne se mäyrä oli mennyt.
Eli kyllä se siltä näyttää, että meillä on nyt naapurina paitsi ne oravat ja muut tutut, nyt myös Mauri tai Maire Mäyrä. Jatkoa seuraa, epäilemättä... pysykää siis mukana ja seuratkaa tarinaamme! 😉
Muutenkin kaikille muistutukseksi: nyt on kevät, eikä koiria saa pitää vapaana. Ei maallakaan, koska eläimille pitää suoda poikimisrauha. Saapa nähdä, odottaako se mäyrä poikasia. Sepä olisikin pommi.
Ehdin justiin ennen koronakaaosta käymään vielä trimmissä, huh, sanoi Emäntä! Nyt kelpaa taas poseerata.
Kaikesta poikkeustilan aiheuttamasta jännityksestä huolimatta toivomme teille kaikille rauhaa sydämeen! Kaikki voi aina mennä myös hyvin.
Pusuja ja iloisia kevätpäiviä,
Tyyneltä
