Syntymäpäivänä

Paljon Onnea Tyyne, paljon onnea vaan!

Ja niin minä olen jo neljä vuotta. Kylläpä aika kuluu, maisemat vaihtuvat. Onneksi rakkaat pysyvät vauhdissa mukana, koska terrierille he tekevät kodin.

Syntymäpäivänäni etsin Ollia.

Ja se löytyi, mutta aivan yllättävästä paikasta!

Iloitsin Emännän kanssa tulevista yllätyksistä...

Sain vieraiksi Kummit ja Kamuni!

Eipä siis hullummat juhlat taaskaan. Saksasta sain myös onnitteluita ja muiltakin tutuilta. Olen niin tärkeä tapaus.

Lahjaksi sain veivipallon ja tämmöisen pötkylän. Sieltä paljastui- tadaa!- HERKKUJA. :)

Jokainen ikä on sillä hetkellä se paras, eiköstä niin?
Ja tuota tyyliähän meitsillä ainakin on vaikka muille jakaa. Täältä tulee, ota koppi!

Toivotan vielä ensin erityisesti kaikille "synttärikaimoilleni" IHANAA ILTAA, ja sen jälkeen sitä samaa sitten ihan kaikille muillekin.
Pusuja lähetellen,

Synttäsankarinne Tyyne

Syystunnelmia

Heippa muruset!

Täällä ollaan nautittu näistä upeista syyspäivistä nyt olan takaa. Vähän hyvääkin on tehty, ja kaikkea kivaa.

Hanhiparvet, joutsenet, kurjet... Tuulessa kieppuvat lehdet! Tyyne tykkää! Usein pääsen sellaiseen flow- tilaan, päivystän vaan puunjuurella mun oravaa. Aika saa kulua, eikä niin haittaa sekään, ellei Olli justiin sen puun oksalla sattuisi olemaankaan... Kunhan saan vaan olla.

Iloitsemme koko perhe kovasti, että yksien tuttujen koira on saanut nyt viimein sekin avun hankaliin vatsa- ynnä muihin ongelmiinsa: Timantista, Sannalta!! :) Niin mahtavaa. Meidän omien kokemustemme vuoksi (joista voit lukea lisää blogistani mm. täältä: http://tyynena.blogspot.com/2016/08/vatsavaivoista.html) emme epäröineet hetkeäkään, kun tutut kertoivat, etteivät enää tiedä, minne mennä kun missään ei osata auttaa koiraa ja ongelmat senkun vaan pahenevat... -vaan suosittelimme heti Sannaa!

Jos siis teillä koiralla massu vaivaa, ottakaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin yhteyttä, ja selvittäkää, mitä asioille voidaan tehdä. Parempaa auttajaa ette löydä! ;) Sannan ja muut timanttiset löydätte siis täältä: https://www.elainklinikkatimantti.com

Emäntä on höyrähtänyt: se odottaa jo joulua. OMG. Siihen se sai impulssin, kun oli tämä roosa nauha- päivä tässä männä viikolla ja se kekkas, että nyt hyvää tekeviä lahjoja hamstraamaan! Kun aina tulee sit kuitenkin ennen joulua a) se kiire ja b) ei oo koskaan rahaa ja c) ei sit enää keksi, mitä ostaisi, millä olisi jotain mieltä. (Paitsi minulle. Minulle löytyy aina onneksi jotain MAHTAVAA HERKKUA, ihan ilman stressiä, oli sitten kiire tai ei...)

Niinnin, sitten se hankki niitä roosa nauha- tuotteita! Eivät maksaneet hirveesti, toivottavasti tuottavat iloa, sekä tukevat syöpätutkimusta. Jees. Suosittelemme myös tätä teille muillekin, tänä vuonna on tosi paljon tuotteita eri kaupoissa!

Mökillä aamusumussa järvellekin ilmestyi maagisesti roosa nauha... NIIN KAUNISTA. <3 Tahdomme tässä samalla lähettää kaikille, joita tämä sairaus jotenkin on koskettanut tai yhä koskettaa, paljon lämpöisiä ajatuksia ja voimia. Ei jäädä harmittelemaan pimeyttä, sytytetään kynttilä. 

Rakkaita lehtikasoissatemmellysterveisiä,

Tyyneltänne 

Mennään metsään!

Hau!

Lokakuu. Syyshämäryys kietoo meidät kaikkialta pauloihinsa. Ellei pidä varaansa, huomaa laskeneensa leuan rintaan ja mutisevansa: "niin pimeetä ja kalseaa..."
Mikä siis neuvoksi, ettei noin kävisi? -Kysy Tyyneltä! Tyyne tietää!!

"Lähtekäämme metsään,

metsään, metsään,

lähtekäämme metsään

RETKELLE!

Hiphei, puolukat,

tänne pomppikaa!

Hiphei trallalaa,

tral-lal-laa!"

Kerta kaikkiaan mahtavaa! Nämä valtavat puut... minä niin pieni. Hiljaisuus ja voima, joka niistä säteilee. Ne ovat olleet täällä, jotkut, jo ikuuden!

Jaa, kuulen yleisön joukosta myös joitain soraääniä... ettei tule kysymykseenkään: siellä eksyy ja hirvikärpäset hyökkäävät... Ettette kuulemma ole metsäihmisiä? (Sillä kaikki koirathan kyllä ovat taatusti metsäfaneja!!)

No, mites olisi sitten vesilähtöisempi terapiatuokio? Hakeutukaa järven- tai minkä vaan puron luo, ja saatte nauttia taatusti aivan unohtumattomista hetkistä sielläkin... Tämmöisistä esimerkiksi:

Nyt olen todistettavasti osoittanut, ettei enää voi mököttää syksystä, kun meillä on täällä pohjolassa niin mahtava tämä luonto. Aivan ainutkertainen. On aivan itsestä kiinni, millaiseen luontoon sitä suuntaa, kunhan ei jää sisälle surkuttelemaan!

Minä rakastan molempia, metsiä ja rantoja... Samoin meidän väki. Ja kun on hengittänyt kirpeää happea ja ponnistellut irti alakulostaan, maistuu se luukin entistä mahtavammalta siellä sohvannurkassa!

Eiköstä vaan!
Kauneutta ja eloa päiviinne lähettelee

Tyyne