Herkullista Joulua!

Terkkuja kuusimetsästä!

Joulu tulla jollottaa... Tänään oltiin kuusta hakemassa. Minä etsin mukana, ja löytyihän niitä...

Mitäh? Eikö mikään kelpaa? No, minä en jaksa enää auttaa ainakaan, pärjätkää itse. Kuulin juuri, miten Olli Orava taas naksutti tuolla taaempana puussa- täytyy mennä sinne!

Saatiinhan me lopulta kuuset valituksi sitten sekä meille kotiin, että Mikki Mikittäjälle. Menemme viemään sen hänelle vielä ennen joulua. Kivaa! Mikin talossa asuu paljon koiria, ja se sijaitsee Kaupungissa!!! Jee jee jee. Minä, maalle muutettu, riemastun aina tavattomasti päästessäni laajempien hajujen luokse!

Kävimme myös tällä viikolla jo trimmissäkin, silloinkin painelin häntä tanassa siellä ihanassa puistossa, jossa on NIIN PALJON HAJUJA. Se on parasta koko trimmissä. Ja se, että saan aina tosi paljon HERKKUJA. Mitä myrtyneemmältä näytän, sitä enemmän. Vink vink vain muillekin- kannattaa olla tosi kiltti, ja näyttää mahdollisimman myrtyneeltä, niin varmasti palkitaan...

Meillä on vielä lunta, jihuu! Ja jouluksi luvattiin uutta. Viime yön satoi kovalla ropinalla, ja piha on liukas kuin jäätikkö konsanaan... Minä liukastelen vähän, mutta pidän yleensä niin kovaa vauhtia päällä, etten kerkiä kaatumaan. Emäntä mutisee tottakai, en kuuntele. Se meinasi lentää pyrstölleen tässä yks päivä, mutta kiitos pilates- harrastuksen, pysyi tolpillaan!

Joulun valmistelut ovat vaiheessa, piparitalon osaset on jo sentään paistettu, kokoaminen vielä edessä! Näyttäisi tulevan hauska talo tänä vuonna...

On tämä ihanaa aikaa. Joulu! Minä olen ollut tosi aktiivisesti mukana lahjojen paketoinnissa!! Yritän varovaisesti avata niitä sitä mukaa kun Isäntäväki on saanut pakattua... Olen vähän huolissani, onko niitä minulle tarpeeksi tulossa? Toistaiseksi mikään ei ole vielä tuoksunut siltä, että siellä olisi herkkuja...

Niinpä olen varmuuden vuoksi yrittänyt olla tosi kilttinä. Lisäksi tähystän ihan tässä Tontun Oven pielessä, koska sieltähän ne Tontut kulkevat ja niin ollen myös kiltteyteni välittyy Joulupukinkin korviin.

Kehotan teitäkin pysyttelemään kiltteinä, ihan varmuuden vuoksi! Ei kannata stressata eikä surra, sen sijaan voi nauttia hiljalleen yhä lähemmäksi hiipivästä Joulusta!

Tämän bloggauksen myötä toivotan kaikille uskollisille Lukijoilleni Oikein Mahtavaa ja etenkin Herkullista Joulua, nähdään viimeistään ensi vuonna!

Voikaa hyvin,
rakkaudella Pikkutonttunne

- Tyyne

Suomi 100

Sinivalkoista viikkoa, ystävät!

Eilenpä olikin oikein arvokas Juhlapäivä: Suomi täytti 100 vuotta!! Paljon Onnea, uusi kotimaani! Minäkin pääsin osallistumaan Lipunnostoon, kun Isäntäväki aamulla sen tankoon hinasi. Olin innoissani. Ja pukeutunut tietysti tilaisuuteen sopivasti, sinivalkoiseen.

Yleensähän minulla tuppaa enempi olemaan jotain punaista päälläni, joten vaihtelu virkisti. :) Päivällä Isäntäväki kävi jossain Juhlissa, mutta illalla me katsottiin porukalla jotain telsusta- sen nimi oli Linnan Juhlat. Minusta se ei ollut niin kovin kiinnostavaa, vähän samaa luokkaa kuin ne ikuiset sisustusohjelmat. Kiinnostun yleensä vasta sitten, kun Emäntä katsoo jotain, missä on Kissoja.

Viime aikoina olen päässyt nauttimaan usein aivan mahtavista talvisista päivistä- iloitsen niistä suuresti!!! Kamuni Ransu poikkesi meillä jakamassa pihatouhuja kanssani, ja meillä oli molemmilla hauskaa, kuten kuvista näette...

Isäntäväellä on ollut Menoja, jonne minua ei oteta, joten olen ollut myös itsekseni kotona aina välillä. Sain siitä yks päivä tarpeekseni, ja ilmoitin Emännälle lenkiltä tultuamme, että nyt mun pitää päästä tonne mun Omaan Koppaan! No, Emäntä nosti sen kaapin päältä lattialle ja niin minä menin saman tien sinne ja pysyin siihen saakka, että tuli päiväulkoiluaika. Olinpahan ainakin varmasti valmiina lähtemään MUKAAN, jos ne lähtevät.

Ja lähdettiinhän me yhdessäkin. Nimittäin taas yksille Synttäreille! Siellä taisin aiheuttaa muille vieraille kasvavaa koirakuumeilua... ;) Synttärisankari ja Serkkutyttönsä kävivät myös taluttamassa minua, Isännän apuna. Taidanpa keväällä kirjoittaa tänne blogiin taas jotain aiheesta "Koiranpentu tulee taloon"... Luulen, että voisi kiinnostaa joitakuita.

On tosi ihanaa, kun on talvista! Kun vaan pidän huolta, että Emännälläkin on kunnolla vaatetta päällä niin meillä on varsin riemuisaa lenkillä! Muistakaa heijastimet, ottakaa mukaan iloinen mieli ja nauttikaa SUOMESTA. On tää vaan hieno maa.

Oujee, tuolla on varmasti Rusakko! Pakko mennä!
Palataan taas, siihen saakka morot,

Tyyneltä

Lemmikin joulukalenteri 2017: DIY

Terppa!

Vielä ehdit tekemään lemmikillesi HERKULLISEN joulukalenterin- mistäs muustakaan kuin vessapaperirullista!! :) Tästä lähtee...

Tarvikkeet:

• vessapaperirullia/ talouspaperirullia/ jotain pusseja ym.
• reikäkone eli rei'itin
• sakset
• nyöriä/ narua
• tussikynä tai muu kynä
• herkkuja
• nauha, johon luukut ripustetaan

Do it yourself:

1. Lyttää rullaa ja leikkaa se sopivan kokoiseksi: vessapaperirullasta saat kaksi "luukkua", talouspaperirullasta neljä. 
2. Rei'itä tai pistä saksenkärjillä rullan läpi sen yläreunaan narunmentävä reikä. 
3. Pujota naru reiästä. 
4. Kirjoita luukun numero kylkeen. 
5. Käännä luukun sivuja niin, että luukusta muodostuu kuvan mukainen paketti, jonne voit sujauttaa herkun. Sulje toinen puoli samoin.
6. Kun valmiina on 24 luukkua, ripusta ne jouluiseen nauhaan ja kalenteri on valmis! 

Koska saa maistaa?

Jaa, perjantaina. Tulisipa perjantai pian... 

Tästä se joulun odotus alkaa! 

Iloisia askarteluhetkiä toivotellen,

Tyyne 

Viikonloppuja

Ystävät kalliit, se on jälleen perjantai!

Vinkkejäni viikonlopuksi:

Leijaile vähän irti maan pinnasta!

Haaveile, vaikka joulusta-

se tulee NIIN PIAN...

Tarkkaile, mitä tapahtuu!

Se antaa perspektiiviä.

Voit keksiä jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

Huolla auto talvikuntoon!

Tai siivoa pihaa tai komeroita,

jos sataa.

Tee pikkureissu tai isompi!

Pääasia, että pääset irti arjesta.

Tässä olen Frankfurtissa.

Ja tässä olen Prahassa.

Käy jossain kauniissa paikassa.

Se virkistää.

Hae lukemista!

Lue. Se vie muihin maailmoihin...

"A book a day, 

keeps reality away!" 

Minä aion tänä viikonloppuna metsästää oravia (en kyllä luultavasti kuin mielikuvituksessani taaskaan, ne ovat niin tosi nopeita!), kerjätä herkkuja, sekä rentoilla. Ja aloitan viikonlopun vieton riemukkaasti eräillä ihanilla synttärikutsuilla, jonne minut on kutsuttu!!! Jipii!

Mitä ikinä teetkin- parasta viikonloppua juuri sinulle,

toivottaa

Tyyne 

Puuroa korvissa taas

Terppa!

Tulin vaan kertomaan mitä mulle kuuluu. Mua pännii. En tahtoisi kuunnella ollenkaan, kun noi huutaa mua. Koko ajan. Kun mulla ois VAIKKA MITEN PALJON muuta tekemistä. Niinpä en kuuntele ollenkaan, meen vaan ihan omia polkujani.

Yhtenä päivänä naapurin Ransu poikkesi Emäntänsä kanssa meidän pihaan ja ne ottivat minut mukaansa lenkille. Se oli Emännästäni Aivan Mahtava Idea, minä olin lähdettäessä enemmän kuin vähän epäluuloinen. (Kotiin päin olin sen sijaan suorastaan kuulemma johtanut joukkoa...)

Osaan tosi hyvin mököttää, tuossa kuvassa näette ilmeeni isomökö. Tehkääpä perässä! En tietty kovin usein mököttele, joskus vaan tuntuu, että nää päivät on taas lumien sulettua ihan kuin siitä Jenni Vartiaisen laulusta:

Kuinka Edenistä autioituu maa,

jossa ei tietkään johda mihinkään...

Tällaiselta näytti tänä aamuna mun lenkkitien varrella. Oikeesti. On tää uskomaton pohjolan maa. Korvani taisivat olla taas täynnä sitä puuroa, ainakin jos Emäntään on uskominen. Mutta tulipahan ravattua sekin lenkki, sisulla. Emännällä on jo ihan leuat kipeenä siitä mäkättämisestä. (Niin oma vika, sanon minä.) 

Se tarttui jo minun Kummitädiltäni saamaani lahjakirjaan epätoivoissaan- "jotain pitää nyt keksiä, että saadaan sinut taas kuuntelemaan, senkin pönttö puurokorva." Se esitteli kirjaa minullekin. Kirjan nimi on Opeta koirallesi uusia temppuja ja kannessa näyttää olevan- mikäpä muukaan kuin- Westie. 

Aluksi esitin EVVK:ta, mutta kun luulin, että nyt sen silmä vältti, aloin vähän tutkimaan... 

Jaa, ei ehkä sittenkään hassumpi idea. Tämä vaikuttaa vahvasti siltä, että tähän hommaan liittyy herkkuja, joten siittä vaan. Saapi nähdä, kuka opettaa kenelle ja mitä. ;) 

Nyt kun on kuralenkki tehty, niin voidaan taas keskittyä olennaiseen: pötköttelyyn. Kannattaa liikkua ulkona, kaamoksesta huolimatta, sillä on niin ihana tulla takaisin lämpöiseen! 

Lämmittävin ajatuksin, ystävänne

-Tyyne 

Tyyne 3 vuotta

HIPHIP- Hurraa!

"She´s a jolly good fellow, oh, she´s a jolly good fellow...- and so say all of us!!"

Nyt minä olen sitten 3 vuotta.

Synttäripäiväni starttasi onnittelulaululla ja Isäntäväen lahjalla. Sen nimi on Hiippiäinen ja valitsin sen itse kun oltiin käymässä Timantissa! Se hiippaa! Hiip, hiip. Minä riehaannun sen kanssa...

Otin sen aluksi kaikkialle mukaan, myös kylppäriin, kun jouduin menemään sinne hoputtamaan Emäntää kanssani aamulenkille...

Ulkona Olli kepposteli taas puussa ja heitteli käpyjä. Olen melko varma, että se koettaa osua minuun.

Lenkin jälkeen jouduin kuin jouduinkin tassupesulle, synttäripäivä tai ei. UUF.

Sen jälkeen vetäydyin kahvipöydän ääreen odottelemaan vieraita. Taisin nukahtaakin vähän...

Emäntä oli väsännyt tarjolle hauskoja juttuja, muun muassa sellaisia koirakeksejä ihmisille. Niistä piti tulla Westejä, mutta osasta tuli hieman ruskeahkoja, joten ne saivat olla Cairneja. Lisäksi oli tietty kakku MINULLE.

Siinä oli luumuottiin pakattuna: alla kerros Lunderlandin hevosenlihaa purkista, ja päällä hirssipuuroa. Ja koristeena Escapuren lammasherkkupaloja! Kyllä maistui hyvältä!!
(Wink Wink, jos koirillanne on synttärikakun tarvetta, helppoa ja herkullista- kaikki ainekset ostettu Eläinklinikka Timantista!)

Illansuussa kaaduin petiini väsyneenä mutta onnellisena, kaikkien lahjojeni keskelle!
Kiitos kaikille tosi paljon onnentoivotuksista, lahjoista ja juhlavierailleni kyläilystä. Oli kiva päivä!

Kivoja päiviä teillekin toivotellen,

Tyyne

Yhteistyössä Eläinklinikka Timantti
https://www.elainklinikkatimantti.com 

Ensilumi

Se tuli.
Viime torstaina.
ENSILUMI.

Emäntäkin riemuitsi, kun koko piha valkeni, ja lehtikasat (WIP= Work In Progress...) peittyivät armollisesti lumen alle piiloon, jee...

Huiskista vain, ei kuvaa ehtinyt ottamaan...

Kyllä, totta se on! ...

Jibii! ...

Fiuuu...

Ja sitä lunta on vieläkin, joten tältä erää tähän! Seuraavalla kerralla luvassa synttäripostaus. <3
Nauttikaa!

-Tyyne

Kaiken takana on Emäntä

Iloista alkanutta viikkoa!

Tällä kertaa blogissani vuorossa on Emännän haastattelu! Haastattelijana minä, Tyyne!
Hauskoja lukuhetkiä...

Nimi: "Emäntä"
(Salanimi: "Tyynen Mamma")

No. Ensimmäiset kolme vuotta Tyynen Emäntänä ovat pian takana. Kysyn sinulta vain yhden kysymyksen, sen tärkeimmän: Mitä olet omasta mielestäsi oppinut?

- "Vaikka mitä. En olisi kuuna kullan valkeana osannut kuvitella, miten paljon koiran omistajana voi oppia. Itsestään, muista ihmisistä... koirista puhumattakaan. Sinä, Tyyne, olet opettanut minulle esimerkiksi seuraavia asioita:

- Etukäteen valmistautuminen on tärkeää. Sitä tärkeämpää on osata ottaa rennosti ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy- sillä Tyyne osaa! Tyynen voi ottaa mukaan mitä erilaisimpiin paikkoihin ja se selviää aina. Kylässä kuin kylässä Tyyne käyttäytyy melko varmasti hyvin, onhan se totutettu niin hirmuisen moniin juttuihin pennusta saakka. Valmistautumiseksi riittää, että ottaa mukaan Tyynen kopan, turvapaikan, siltä varalta, etteivät kaikki muut läsnäolijat osaa käyttäytyä ja Tyyne tarvitsee paikan, minne vetäytyä saadakseen olla rauhassa.

- Elämä eletään askel kerrallaan. On tärkeää osata pysähtyä ja nauttia joka hetkestä! Tai välillä vaihtoehtoisesti antaa mennä täysillä, jos siltä tuntuu!! Positiivisia kokemuksia voi kerätä niin kuin mustikoita heinään, ja niistä sitten makustella masunsa täyteen hyvää mieltä. Miksi surra, kun voi pitää hauskaa??

- Jos jostain ei tykkää, ei oo pakko. Vettä voi aivan hyvin ihailla rannalta, ei sinne tartte itseään väkipakolla tunkea. Ylipäätään kannattaa tehdä viisaita valintoja siinä, ketä kuuntelee, ja ketä ei.

- Kasvatusmenetelmistä kiristys, uhkaus, vai lahjonta, on Tyyne opettanut, että nuo kaksi ekaa ovat täysin tehottomia- ne voi ravistaa pois kuin veden hanhen selästä!- sen sijaan tuo kolmas! Sitä Tyyne suosittelee lämpimästi! Lisää vaan lahjontaa, aina tepsii! Paitsi eivät typerät lahjat tietenkään, pitäähän asioihin muistaa suhtautua aina terveen kriittisesti.

- KUN terrieri ei tottele, et vaan ole osannut. Emäntänä voin masentua, tai sitten iloita, että olen joka tapauksessa oppinut, ja yhtyä tuohon ylläolevaan aforismiin täydestä sydämestä. Ja kun Tyyne sitten tahtoo totella- se vasta tuntuu IHANALTA. <3

- Ja viimeisenä tärkein: rehellisyys ja johdonmukaisuus ne maan perivät. Ei on aina ei. Jos yhden kerran annan periksi, voin unohtaa Tyynen kunnioituksen ja se kokeilee sen jälkeen yhä uudestaan, olisiko tänään ei-, vai sittenkin joo- päivä... Tätä sinnikyyttä Emännän on pakko ihailla. Tyyne on opettanut, että koira voi parhaiten, kun se tietää selkeästi, mitkä ovat säännöt, ja voi luottaa siihen, että niistä tosiaan pidetään kiinni."

Veikkaan, että Emäntäni on oppinut paljon muutakin kyllä... mutta noissa asioissa olen samaa mieltä. Minulla on tosiaan tällä viikolla Synttärit, joten tämän haastattelun myötä tallensin tänne blogiini nyt ajatuksia, joita kolmessa vuodessa Emännälle on herännyt. Voidaan sitten myöhemmin palata katsomaan, mitä joskus ollaan ajateltu.

Mitä te olette viime aikoina oppineet? Minä opin muun muassa, että kun salavihkaa menee nuolemaan syöttötuolin kauttaaltaan puhtaaksi, seuraa siitä löysävatsaisuutta. (Aion silti tottakai kokeilla tehdä sen heti paikalla uudestaan, kunhan vaan seuraava tilaisuus ilmaantuu!!!) Emäntä ei kommentoi tätä sen enempää.

Riemullista viikon jatkoa teille kaikille, minä lähden lenkille!
Terkuin,

Tyyne, kohta 3 vuotta