Rakkaat ystävät, täällä Tyyne!
Huomisen Koiranpäivän kunniaksi mekin nyt postataan PIIIITKÄSTÄ aikaa tottakai!
Isännän metsästysseura järjesti tänään Koiranpäivän Etkot, jossa me osallistuttiin taas kehäänkin. Tällä kertaa siis Isännän kanssa. Häntä on niin helppo totella, joten meillä sujui todella hyvin. Saatiin kontaktista oikein kehuja. (Jotkut ehkä muistavatkin, että meillä Emännän kanssa kolme vuotta sitten meni ihan ookoo. Se vaan ei osannut niin hyvin. Minä palvon Isäntää.)
Naperon kanssa kasvetaan koirakoksi ja ollaan jo hyvää pataa. Sosiaalistaminen käynnissä puolin ja toisin, minä tosin olen useimmiten opettajan roolissa. Emäntä tukee minua aika hyvin jo, luottaa, että kyllä se Tyyne hoitaa hommat. Ihan ilman valvontaa meitä ei silti tietenkään koskaan jätetä.
Napero kantaa minulle leluja, välillä kun nukun, huomaan, että poro pompsahtaa masun päälle. Käymme yhdessä aina ulkona, siedän nykivää ja vallatonta taluttajaani, koska ymmärrän, että hän on vasta pentu. Tutkimme yhdessä jälkiämme... Emännän ja Isännän mielestä olen PARAS ISOSISKO IKINÄ. No niin, tietysti.
Lumet suli viimein. Nyt kevättä ja pian kesää. Aika huristaa hurjaa vauhtia. Pitää oikein nipistää tassuaan, että huomaa keskittyä juuri käsillä olevaan. Aina löytyy jokin pehmoinen peite, jolle päänsä kallistaa, kun Emäntä ei huomaa... Eikä minua enää kukaan jaksa paimentaa pois Naperon peitteiltä. Tähän astikin sitä on tehty vain siksi, kun Emäntä inhoaa niin niitä punkkeja...
Tänä kesänä meillä kokeillaan Symppis- punkkisuihketta ja sellaista huivia. Huokaisu. Aina ne jotain keksivät. Tai siis Emäntä. Mutta minätyttö oon messissä, jos ne vaikka auttais, eikä ihan hirveesti tulis punkkeja sisälle.
Oon niin messissä aina. Se jotenkin mielestämme kuvaa koiria. Uskollisuus, hyvä seura ja iloinen läsnäolo. Vähään tyytyminen: pääasia, että saan aina vastarakkautta ja herkkuja. Varsinkin herkkuja.
Koko uskollisesta sydämestäni toivotan kaikille lajikumppaneilleni ONNELLISTA KOIRANPÄIVÄÄ. Jokaiselle päivälle...
Rakkaudella,
💛 Tyyne
