Töllöntöitä

Jaahas. Vai niin.

Emäntä näyttää ottaneen ohjat tuon otsikon suhteen... Hän viitannee siinä erääseen tässä männä viikolla sattuneeseen jutskaan. (HUOM! Herkkävatsaiset, jättäkää tämä postaus väliin!)
Nimittäin:

Meillä kun tehtiin niitä maankaivuutöitä näissä hirveissä helteissä, niin minä jouduin välillä olemaan sisällä. Emäntä loihti niille ruoaksi todellista herkkuaan: kaalilaatikkoa. Taittarallaa- miten mahtava tuoksu!!! Ne olivat (Emännän mukaan) juuri ehtineet vähän laatikkoa maistaa, ja koska hommat jatkuivat, niin se jätettiin tuvan pöydälle jäähtymään.

Kenellekään ei tullut mieleenkään, että yksi pikkuinen tyyppi oli muuten myös siellä sisällä... Ja ekaa kertaa IKINÄ en voinut kerta kaikkiaan vastustaa sitä tuoksua, joten kiipesin pöydälle (!) ja ahmin puolet siitä 6-8:lle ihmiselle tarkoitetun vuoan sisällöstä... Olisin epäilemättä ahminut KAIKEN, mutta kun siinä vaiheessa vatsani ikään kuin repesi ja alkoi aivan kaamea ripuli...

Onneksi Emännän seitsemäs aisti (lue: väsymys) ajoi sen sisälle melko pian. Minua sitten kiidätettiin ulos useitakin kertoja sen illan mittaan. Emäntä oli vihaisempi, kuin ehkä milloinkaan. Se olisi itse tahtonut syödä sen kaalilaatikon, sen tekemiseen oli sentään uponnut siinä hirvittävässä helteessä ikuisuus. Mutta minä käskin sitä ajattelemaan positiivisesti: MINÄ nautin siitä kyllä aivan hirmuisesti, ihan oikeasti!

Mutta ei auttanut: sehän siitä taas seurasi, että Emäntä päätti, että on jälleen Oman Ajan vuoro ja lähti tuijottelemaan järvelle Koiramummelilaan. Minua ei otettu mukaan.

Isäntä onneksi keksi, että me lähdetään sitten mökille. Minä joudun aina vahtimaan Isäntää. Emäntä vahtii minua, joten sen kanssa pääsen helpolla! Mutta Isäntä on toista maata. Se on vielä niin turkasen touhukaskin... Joudun välillä ihan tosissani kyttäämään, ettei se unohda minua. Varsinkin ruoka- aikoina Isännän kanssa saa kommunikoida vaikka kuinka, ennen kuin sillä välähtää, että: AI, ONKO NYT ILTARUOKA?

Niinpä asettauduin tämän mökkisuunnitelman kuultuani jo hyvissä ajoin varmuuden vuoksi passiin, etten vaan jää kyydistä!! Mietin, että varmin paikka olisi ollut etupenkin jalkatilassa, mutta kun auton ovet olivat kiinni, niin piti asettua seuraavaksi todennäköisimpään tarkkailupaikkaan.

 Etpäs pääse livahtamaan ilman minua! Tyyne tulee mukaan.

Juu, ja kesä on yhä edelleen vaan ihan tappokuuma. Minut saa juomaan vettä vain hyvin heikolla menestyksellä, joten Emäntä keksi, että ujuttaa tilkkasen lihalientä ruoastani vesikuppiin- ja avot, johan menee kuppi tyhjäksi!! Että vink vink, jos teitä on muitakin vähävetisten Omistajia!

Minun ruokani on tällä hetkellä hevosenlihaa ja perunaa, välillä riistaa hirssipuurolla, joskus keitettyä kananmunaa niiden lisänä, ja lisäksi vitamiineja ja semmoisia. Ruoat tilaamme aina vaan Eläinklinikka Timantista, jossa Jönkkärin Sanna aina säännöllisin väliajoin tarkastaa minut ja päivittää sitten tarpeen mukaan meidän ostoslistaa. Rakastan Lunderlandin ruokia ja olen voinut nyt todella loistavasti jo pitkän aikaa!

- Emäntä: voin vain kuvitella, millaisen katastrofin se kaalilaatikkoepisodi olisi aiheuttanut esim. vuosi sitten, kun vatsasi oli välillä normaalilla ruokinnallakin aivan mahdoton!!!!
- Tyyne: Oikeesti, voidaanko nyt sopia, ettei enää jankata siitä kaalilaatikosta...??

No hyvä on. Tahdomme siis enää sanoa, että suosittelemme Timantin palveluita ihan kaikille koko sydämestämme. On siis ilo muistuttaa teillekin, että täältä ne löytyvät: https://www.elainklinikkatimantti.com 

Tällä erää hekin välillä lomailevat, kuten kai valtaosa suomalaisista, mutta tutustukaa tarjontaan ihmeessä jo valmiiksi!

Heipat sitten, ja palaillaan!
Terkuin,

Tyyne

Pihalla ja kylillä

Hei heinäkuuta!

Onhan kuuma! Ja punkkeja. Emäntä testaa kookosöljyn vaikutusta minun avullani (ounou taas)... Toisin sanoen se on lukenut, että luomu-kookosöljyn haju saattaa hämätä punkkeja niin, etteivät ne tarraisi turkkiini. Sitä se nyt siis ensin lämmittää käsissään ja sitten silittelee minut päästä varpaisiin. UUF. Raportoimme, kunhan näemme, onko siitä hyötyä.

Mainiot Naapurimme kutsuivat meidät mökilleen ja me mentiin riemusta kiljuen. Minä ja Ransu hiipattiin peräkanaa ja Emäntien riesaksi ajettiin niiden mökkinaapuritkin yhteistuumin "meidän tontilta" pois... Ransu myös esitteli minulle, missä sen Isäntä, elikä Ihan Paras Herkkuystäväni Pertti, jemmaa koiranherkkujaan. Ja eikös vaan saatu niitä vähän maistaakin. Saatiin me.

Parhaillaan meillä on täällä meneillään vuotuinen pihaviikko. Isäntäväki jo nauraa itselleen, että on se onni, että kerran vuodessa sentään iskee tarve alkaa hoitaa pihaa. Isäntäkin on ihan messissä saatuaan vuokrata pikkukaivurin ja siellä se nyt kaivaa. Ei taida lopettaa, ennenkuin tulee pimeää... Eikä nyt taida vielä kovin pimeää edes tulla, heinäkuun puolivälissä sentään vasta mennään. Suomen kesä.

   

Minä toimin aina välillä Työnjohtajana, mutta en mä sentään koko päivää jaksa tuota touhua katsella. Hitsin tylsää... Niinpä välillä makailin auringossa, välillä pyysin päästä sisälle koisimaan. Lataan nyt akkuja, kohta on kuitenkin taas tiedossa jotain sutinaa. Tunnen noi tyypit jo ja niitten meiningin. 

Nautitaan kesästä! Otetaan toinenkin herkku, ja mietitään vaan kivoja. Minä suuntaan ovesta päästyäni välittömästi meidän mansikkamaalle ja nappaan marjat puskista. Emäntä on jo luovuttanut... Se hiippasi mansikoista taistelemisen sijaan viimeksi hiljaa jonnekin sivummalle ja minä tietysti perässä, niin arvatkaa, mitä se teki? Söi mustikoita! Eli nyt minä sitten tiedän senkin paikan. Kaamea kisa, että kumpi ehtii ensin, ja kumpaan paikkaan... 

Ei vaiskaan, oikeesti me ollaan hyvinkin hellämielisiä toisiamme kohtaan, eikä oo kinasteltukaan pitkiin aikoihin. Se on se kesä. Pitäkäähän tekin hyvää huolta itsestänne ja toisistanne. Parasta heinäkuun jatkoa toivotellen mansikkasuunne,

Tyyne  

Muina tyttösinä

Tshau!

Heinäkuu!! Ollaan riemuittu kaikenlaisissa kesäsäissä, välillä kaksin Isännän kanssa, välillä koko jengillä.

Kun Emännällä on ollut piukeeta ja se on tahtonut Omaa Aikaa, minä olen sen puolesta suunnitellut mökille istutuksia, sekä käynyt Isännän kanssa mm. imemässä ideoita ladon rakentamiseen ja pohtimassa niitä sitten milloin missäkin- kuten sorakuopalla...

Minulle sopii kaikki aktiviteetit. Me terrierit olemme sitkeitä kuin purukumit. Ja välillä yhtä kirpeitä, ja toisinaan joustaviakin, jos sille päälle satutaan.

Tärppänä paikalla! Se on ainakin minun mottoni! Aina pitää olla valmiina, koskaan ei tiedä:
Me nimittäin käytiin ihan muina tyyppeinä tässä eilisiltana maalaiskoiramummilassa, ja sielläpä odottikin varsinainen ylläri. Tumma kuin yö, ja ah, niin komea... Sen nimi oli Robi. <3

Me oltiin molemmat vähän ujoja, mutta asiaan kuuluvien molemminpuolisten alkukommenttien jälkeen mahduttiin kuitenkin hyvin samaan taloon. Emäntä oli minuun tyytyväinen, kun olen kehittynyt sosiaalisissa taidoissani. (Voisinpa sanoa samaa hänestä... Hih, hih.)

Meidän koko perheellä taitaa olla vähän ikävä Saksaan... Mitähän Mottelle kuuluu? Olisipa hauskaa taas päästä yhdessä juoksemaan ja leikkimään piilosta, ja kepin kantamista, ja muuta. Mal sehen, kuten saksalainen sanoo... Katsotaan...

Nyt kuitenkin vielä ollaan Suomen kamaralla. Minä assisteeraan Isännän työpöydän alla, Emäntä KonMarittaa vaatekaappia, ja ulkona sataa. Elämä on tässä ja nyt, ollaan yhdessä ja kaikki on hyvin.

Puurontuoksuisia pusuja,
Tyyneltä