perjantai 21. joulukuuta 2018

Kolme yötä...

...jouluun on!


Ja me Emännän kanssa otettiin minusta joulukuvia. Emäntä hyvin tyytyväisenä, kun sai peräti kolme otosta onnistumaan! Yleensä kylmyys hyydyttää puhelimen kameran ja jäädyttää näpit, ja/tai minä painelen niin kovaa, etten ole kuulemma edukseni kuvissa. No, nyt olin.



Minuutti sen jälkeen kun kuvat oli napattu, olin jo kadonnut navetan alle. Piti tutkia hiirten jäljet. Takaisin tultuani Emäntä huomasi, että olin onnistunut pääsemään tonttulakistani eroon... No, ei se haittaa. Kyllä se kesällä viimeistään jostain löytyy.



Kuten näette, lunta on! Saadaan valkea joulu, kenties, täällä etelässäkin! Tänään on siivottu ja päästy joulumielelle. Verannalla seisoo Kinkku. Mahtava möhkäle. Se kutsuu minun kuonoani puoleensa... Samassa paikassa säilytetään niin ikään piparkakkutaloamme! Kidutusta! Mutta ne ovat kuulemma molemmat siellä juurikin siksi, etten pääse niihin itse käsiksi, kun se ovi on aina kiinni.



On ihanaa huomenna painella kuusimetsään! Me Emännän kanssa ollaan jo katsastettu sopivat yksilöt. Mikki Mikittäjä saa omansa, ja minut kylään. On kivaa olla suosittu. Olen nyt ollut oikein urakalla tosi kilttinä, ja niinpä odotan suoranaista lahjatulvaa. Raporttia seuraa joulun jälkeen...



Näihin sanoihin ja tunnelmiin: TUNNELMALLISTA JA HERKULLISTA JOULUA toivottaen

- Tyyne ja henkilökuntansa

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Lisää joulunodotuspuuhia

Hau!

Taas on aikaa vierähtänyt kuin huomaamatta. Joulu on jo täysin hiipinyt meille kotiin koristeiden muodossa. Emäntä askarteli Saksaan menevän paketin mukaan myös tontun oven, joka osoittautui kertakaikkiseksi hitiksi: "SO HYGGE!"... Siellä kun tämä meitsien pohjoismaisuus on aina vaan yhä eksoottista.


Hauskahan tuosta tuli, ei voi kuin hymyillä... ;) Ja joulukalentereita ollaan toki availtu joka päivä. Minä opin suit sait uuden rutiinin, ja nyt tiedän jo aamulenkin aikaan kytätä niitä pusseja siellä ovella valmiina. Emännällä on tänä vuonna tällainen koiramainen kalenteri; ylläri pylläri. Ja Isäntä luottaa partiolaisten versioon. "Se on paras."


Itsenäisyyspäivänä nostettiin lippu salkoon ja käytiin "plögeillä" ystävien luona! Siellä on hauskaa. Erityinen suosikkini on heidän olohuoneensa Karvamatto! Siinä sitä kelpaa kieriä! WUF.



Olli Oravan lisäksi pihassamme saattaa näin talvisaikaan vilahtaa parvi punatulkkuja, Kissa!, ja runsain määrin hiiriä... Emäntä kannustaa minua (puoliksi kuitenkin kauhuissaan, kun ne ovat niin suloisia...) niiden kimppuun! On kuulemma niin vaikeaa päättää, kestääkö niiden jahtaamista vai ei, vaikka toisaalta ei todellakaan halua niitä ravaamaan sisäkatossa... "MITEN NIIN voi olla vaikeaa päättää, kysyn vaan???"


Emännän ongelmana onkin aina justiin tuo liiallinen pohdinta. Pitäisikö vai eikö pitäisi, kas siinä pulma. Minulta jos kysytte, niin annan mennä vaan! Vauhti korjaa suurimmat virheet, tai- minusta kun on kyse- viimeistään kaikkeen puuttuvainen Emäntäni!


Hengitelkää siis, ja kattellaan, mitä tapahtuu! Varmaan jotain HYVÄÄ.
Luottamuksella,

Tyynenne

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joka kuuseen kurkottaa...

... se jouluvalot sinne ripustetuksi saa!



Oltiin Isännän kanssa hommissa. Olikin tosi valoisa päivä, viime perjantai. Minulla oli hirveesti energiaa... Niinpä tahdoin auttaa myös Emäntää kuusihommissa!




O-ou. Jokin meni kuitenkin Emännän ilmeestä päätellen vikaan. Toivottavasti toi Tonttu ei nähnyt...


Ja tulihan se sieltä: joulukuun ensimmäinen! Aika avata kalenterin ensimmäinen pussukka... Siellä oli myös värssy, jonka Emäntä luki minullekin (vaikka se taisi kylläkin pääosin olla tarkoitettu hänelle).



Ihan osuva teksti, vai mitä? Etenkin kun olin juuri pistänyt sen koristekuusen palasiksi...  Mutta kuten sanottua: halusin vain auttaa! Eikä mun Emäntä onneksi koskaan kanna kaunaa kovin kauaa. Me tytöt ollaan siinä samanlaisia.




Ensimmäisen adventin kunniaksi saimme lumipeitteen maahan. Onpa ihanaa. Rauha hiipii hiljalleen sydämeen... Nauttikaamme näistä hetkistä, joulua kohti mennään eikä meinata.

Tunnelmaterkuin,

Tyyne