Matkalla Kroatiassa

Hau!

Tällä kertaa jälleen matkustusasiaa. Toissa keväänä reissasimme autolla täältä kotipaikastamme Etelä- Saksasta Kroatiaan, Krk:n saarella olevaan paikkaan nimeltä Krk. (kyllä- kroatialaiset eivät käytä kielessään kovin paljon vokaaleita...) Matkamme osui pääsiäisen tienoille, joten ilmat olivat melko koleat, vaikka aurinko paistoikin runsaasti. Uimisista tai muista sellaisista harrastuksista pitävät: menkää te sinne sitten kesämmällä...

Kroatia on kaunis, luonto on upea. Vesi on monessa paikassa aivan kristallinkirkasta. Koiria siellä kohdellaan kuten muuallakin Euroopassa, ravintolaan pääsin mukaan kopassani ja "ylimääräisiä" rokotuksia tai muita kuureja ei tarvittu. Olin silloin pikkuinen, vasta noin puolivuotias, ja se olikin eka pitempi ulkomaan matkani!

Emäntä googlasi etukäteen taas kaikki tarpeelliset tiedot, koska oli kuullut, että joissain maissa voi olla erityisiä rajoituksia koirien suhteen (kuten kuonokoppapakko tai että ulkoilla saa vain tietyn mittaisessa talutushihnassa, ynnä muuta). Kroatian matkailusivuilta selvisi muun muassa se, että koiria ei saa viedä kaikille rannoille, vaan erikseen on olemassa koirarannat. Meidän matka- ajankohtanamme Krk:ssä ei kuitenkaan näkynyt juuri ketään muita, joten saimme erivapauden kulkea missä mielimme!

Olimme varanneet majoituksen etukäteen. Asuimme vaaleanpunaisen talon alakerrassa, siellä oli esimerkiksi oma keittiö, jossa teimme sapuskaa. Ihmisten ruoka oli siellä hyvää ja edullista, minulla oli tottakai omat murkinat mukana. Krk:n saarella kävelimme tuimassa tuulessa ja päivisin teimme autoretkiä lähitienoille. - Jos jollakulla alkaa jo tässä vaiheessa menojalka vipattamaan, niin majapaikkoja koiraihmisille löytyy mm. täältä: http://www.reisen-mit-hund.org/urlaub-hund-kroatien.php 

Yllättävän paljon sellaisia majoituskohteita Euroopassa on, minne me koiratkin olemme tervetulleita. Eduksi toki on, jos osaa käyttäytyä, eikä esimerkiksi hauku yötä päivää putkeen... ;) Itsestään selvää on tietenkin sekin, että jätökset kerätään pusseihin ja viedään roskiin, ja jos me ollaan vapaana niin silloin meitä vahditaan koko ajan ja me osataan tulla luokse käskystä. Ajattelen niin, että mitä enemmän hyviä kokemuksia meistä sivistyneesti matkustavista koirista ihmisille karttuu, sitä joustavammin voimme lähteä reissuille mukaan. Sillä toisaalta jo yksi huono kokemus koiravieraasta hotellissa voi sulkea tien sinne muiltakin...

Kroatian matkalta mieleen jäivät erityisesti nämä uskomattoman hienot ja karut maisemat! Kolea ja kirkas sää vielä lisäsi dramatiikkaa esimerkiksi rannoilla! Varmaan siellä kesällä on upeaa, kun voi polskutella auringon paahteessa noissa kirkkaissa vesissä, mutta me kun ei olla uimatyttöjä (eikä oikein poikiakaan) niin meistä tämä ajoitus turistikauden ulkopuolella oli kyllä kerrassaan loistava. Niille teistä, jotka ovat niitä uimamaistereita, niin täältä löytyy (valitettavasti kylläkin saksankielinen) kartta Kroatian koirarannoista... : https://www.kroati.de/kroatien-infos/hundestraende.html

Mitäs sitten kokonaisuudessa olisi ollut parannettavaa? No, automatka oli melko pitkä jo kartallakin, ja kotiin päin ajaessamme osuimme lumipyryyn ja ruuhkiin, ja jouduimme yhteensä istumaan autossa putkeen kokonaiset 11 tuntia!! Emäntä oli huolissaan, miten minä pärjään, ja tarjoili jopa pissa- alustaa sinne takapenkille, mutta minä pidättelin vailla ongelmia. Ja nukuin, jälleen, suurimman osan ajasta. Jotenkin Emäntäkin sen kotimatkan sitten kesti, kun otti minusta mallia. Joten eipä oikein löydy sen lisäksi mitään muuta, mikä olisi jäänyt kaivertamaan. Päinvastoin- voisimme varmasti koko perhe lähteä sinne uudestaankin lomalle.

Näihin lomatunnelmiin tällä kertaa lopettelen! Napsauttakaa kuvia, niin näette ne hieman tarkemmin! Tuossa viimeisessä kuvassa olemme Isännän kanssa tyrskyjen äärellä- piti kertoa, kun minua ei muuten ehkä kovin paljoa tuosta kuvasta osaa etsiä...

Kaunista ja antoisaa viikonloppua teille kaikille rakkaat karvakorvat ja niiden Henkilökunta!
Palaillaan taas,

Tyyne

Hyvää alkanutta vuotta!

NAU!

Kotiin on palattu, arki alettu! Tuota alkutoivotustani vähän selittäkseni: Koko joululoman aikana minä en naukunut ollenkaan. Sen sijaan - narisin! Vaikkei mulla mitään hätää tai suurempaa protestoinnin tarvettakaan tosiaankaan ollut... Luulen, että vaihdoin vaan automaattisesti kieltä. Suomea puhun näköjään siis "grrnn, grnnnnts", saksaa naukumalla "nau". ;)

Suomessa oli taas niin mukavaa! Pidimme majaa maaseudun koiramummolassa, siellähän saan aina mellastaa vapaammin kun Emäntä ei koko aikaa millään ehdi kurkkimaan, mitä saan aikaiseksi.  Nipsu- kissa jälleen vilahti puuhun, kun koetin, joko se on oppinut juoksemaan tarpeeksi lujaa karkuun. Saunoin täysin rinnoin! Jo sanan SAUNA kuullessani kipitin suoraa tietä oven taakse odottamaan, että pääsisin lauteille.

Autoin myös Isäntää laiturin rakentamisessa. Tai lähinnä vaihdoin kuulumisia naapuriston sekä koko kylän koirien kanssa... Ja jäätyäni Koiramuorin kanssa kaksin kotiin sain hyvin helposti neuvotelluksi itselleni muutamia erivapauksia- mm. oman tyynyillä pehmustetun istumapaikan keittiön penkillä, jotta voin siitä ikkunasta tarkkailla Nipsun kulkemisia ja muutakin maatilan elämää! Hyvin neuvoteltu, vaikka itse sanonkin.

Tapasin kaksi Merkittävää Henkilöä elämäni ekaa kertaa: Joulupukin ja Herkkupojan! Ensin mainittu pelotti minua aluksi yhtä paljon kuin hän jännitti mukana olleita lapsosia! Murisin vaan uhkaavasti, ja piilouduin tuolin alle. Emäntä rauhoitteli, otti syliin ja vei lähemmäksi tutustumaan. Pukki kertoili, että hänelläkin on siellä Korvatunturilla sellainen pikkuinen koira. Sen jälkeen kun Tonttu toi lahjakorin esiin, ei minuakaan enää jänskättänyt, vaan olin riemuissani vastaanottamassa paketteja! Sain muun muassa Röhköpossun! Se oli todellinen yhden illan hitti- onnistuin meinaan melko nopsaan nakertamaan siltä kärsän irti, jolloin röhkintä loppui valitettavasti siihen.

Herkkupoika saapui maailmaani valtaisalla metelillä! Minut pistettiin heti lattialle viereen kuvattavaksi; olin tapani mukaan lunkisti, vaikka korvissa soi! Onneksi Herkkupoika rauhoittui välittömästi aina kunhan aikuiset ymmärsivät, mitä hän milloinkin tarvitsee. Nuuskutin häntä aika paljon. Varsinkin pepun alueelta kantautui mielenkiintoisia viestejä... Vessaankin oli ilmestynyt uusi sangen mainio pönttö nimeltä Vaipparoskis!

Emäntä ja Isäntä- varsinkin Emäntä!- hössöttivät aika paljon, kun niistä on nyt tullut Herkkupojan Kummeja. Minua kiiteltiin koko reissun ajan, kun osasin luonnostani olla niin rauhallisesti ja kärsivällisesti lasten parissa. Leikin aika paljon myös mukana, mm. Isännän ollessa yhdessäkin leikissä nelinkontin etenevä hevonen, seurasin minä perässä ja niin minusta tehtiin poni! Aiemmin lähdin vielä herkästi lasten juostessa heidän peräänsä juoksemaan, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää, että se ei ole toivottavaa. 

On mielestäni tosi hyvä, että saan olla mukana kasvattamassa lapsista koiraihmisiä pienestä pitäen! Niin vältytään koirapeloilta, tai käsittelyvirheiltä, joita voi lapsille sattua, elleivät he tiedä, miten koiraa lähestytään oikein ja milloin koira on esim. hyvä jättää rauhaan. 

Meidän loman aikana Suomessa oli myös lähemmäs kolmenkymmenen asteen Paukkupakkaset! Kaupunki- koiramummeli oli onneksi kaukaa viisaana neulonut minulle joululahjaksi ikioman Jussi- paidan!! Emäntä ei ole sellainen koiranomistaja, joka pukisi lemmikkiään kaikenlaisiin "asuihin", mutta hänessä virtaava pohojalaanen veri jotenkin sai nyt höpsähtämään tämän asusteen suhteen... Ja kyllä vaan on pakko sanoa, ettei mikään olisi voinut paremmin minulle sopia!! Vai mitä? Kiitos Mummeli!

Ja kiitos, toinenkin Muori, kun saatiin majoittua sinun luonasi. Emäntä se oli taas tavoilleen uskollisena joululoman sairaana, eikä oikein meinannut päästä täyteen vauhtiin täällä kotimaassakaan vielä ennenkuin justiin tällä viikolla vasta. Siksi tämän postauksenkin kanssa kesti näin kauan! Nyt ollaan kuitenkin taasen ruodussa. Ensi viikolla kirjoitellaan vähän toisenlaista reissuasiaa jälleen... 

Voisin vaikka kertoa, mitä me koettiin vuonna 2015 keväällä Kroatiassa! Saisitte samalla vähän kauniita kuviakin kaukokaipuuta virittelemään... :) Miltäs se kuullostaa? 

Ensi kertaan siis, iloisia hännänheilutuksia,

Tyyneltä