DIY: Joulukalenteri koiralle 2018

Ystävät ja kylännaiset!

Kuten viimeksi lupasin, nyt alkaa JOULUHÖSSÖTYS! Mahtavaa!!! Minä kun olen luonnostani utelias ja tarkkaavainen, niin saan kyllä näin hössötyksen alettua äimistyä vähän väliä.

Siis MIKÄ IHMEEN OVI tuohonkin on ilmestynyt? Ihan mun Oravanvahtimisikkunan alle. Emäntä selitti, että "no, se on Tonttujen Ovi! Nyt kuule Tyyne kun ne tontut taas kurkkivat, niin kannattaa olla Aivan Erityisen Tarkkana niitten käskyjen kuuntelemisen suhteen. -Tyyne...? Kuunteletko sinä?"

No minä näinkin jo pari niistä Tontuista, kun kävin ihmettelemässä tuota pallovalojuttua... niin että oikeassa se Emäntä taisi olla. Kunhan nyt eivät alkaisi ramppaamaan siitä ovestaan ainakaan silloin, kun minä justiinsa päivystän.

Ens viikonloppuna alkaa joulukuu, joten HUOMIO HUOMIO HENKILÖKUNTA: nyt on korkea aika näpertää lemmikkiystäville joulukalenterit. Meillähän kirjaimellisesti näperrettiin viime jouluna niitä, joten tänä vuonna Emäntä päätti vähän oikaista.

Saksasta hankkimamme valmis pussukkanauha kävi tarkoitukseen mainiosti. Minä tottakai mukana ripustamassa sitä. "Jaa tonne pussukoihin se laittaa niitä herkkuja! Nyt tarkkana!"

Nuo Timantista https://www.elainklinikkatimantti.com hankitut Escapuren riistaherkkunappulat sopivat tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Niitä sietää mun massuni, ne eivät haise, eivätkä sotke, ja ovat sopivan kompakteja jokapäiväiseen herkutteluun (sanoi Emäntä).

Nyt minätyttö sitten istun tässä sohvalla ja vahdin noita pussukoita herkeämättä. Enää kolme yötä joulukuuhun... Nyt siis kaikki kipin kapin joulukalenteria kokoamaan!

Odottavin ja tunnelmoivin terveisin,

Tyyne

Valoisia aikoja, mielensäpahoittajat!

Huh!

Nyt jos koskaan ovat mielensäpahoittajat vahvoilla! Tsekatkaa näitä ilmoja:

Tässä ei sitten ole mitenkään kameralla kikkailtu- kuvat ovat yhdeltä ihan oikealta päivältä, toinen otettu aamulla, toinen iltapäivällä. Täällä maalla, juu nou, ei ole katuvaloja tai muutakaan valoa, jos niikseen tulee, ellei sitten pihalamppua satu olemaan...

Onneksi minä se en pimeydestä hätkähdä, vaan keksin sitten muuta touhua, ellen Ollia ikkunasta voi kytätä. Emäntä puolestaan päätti uskoa kerrankin sääennusteeseen, kun luvattiin "Outoa Valoilmiötä" ja me tytöt ampaistiin välittömästi Koiramummolaan! Valoa tiedossa, nyt veden ääreen ja nopeasti.

Ja kappas, sehän piti kutinsa, se ennuste! Saimme upeat kelit ja kävimme porukalla laittamassa juhlan kunniaksi soutuveneen talviteloille. Järvellä ei edes tuullut, oli kuulasta ja ihanaa. Minä olin terhakkaalla tuulella, piti oikein vähän rähistä muille koirille, että täältä tulee Tyyne!! Harvinaista herkkua!

Kaiken synkkyyden jälkeen kyllä mieli lepää, kun hetkenkin on valoisaa. Syksyllä järvellä ei kuule edes lintuja, on vain rauha. Minäkin meinasin nukahtaa vahtipaikalleni sillä välin, kun muut ähersivät sitä venettä...

Tästä eteenpäin on luvattu viimein vähän pakkasta- saa jo tulla. Mieluimmin ottaisin sitä LUNTA myös, sen verran, että pääsisin taas harjoittelemaan lumiaurana kulkemista! Kuten huomaatte: aina on jotain MUKAVAA odotettavissa!! Ei sovi lannistua, eikä vajota mieltänsä pahoittamaan pimeyteen. Se on turhaa!!

Ja hei, virittäkää jouluvalot! Korkatkaa glögit! Nuuhkikaa pakkasilmaa! Meille ilmaantuivat jo ekat Tontutkin marraskuuta piristämään- kaikki keinot siis käyttöön!

Ensi kerralla täällä blogissani se alkaa: JOULUHÖSSÖTYS. <3
Siihen asti voimapusuja,

Tyyneltä

Tekemistä, kiitos!

Hyvää perjantaipäivää!

Onhan pimeää ja kosteaa!! Ihan tässä meinaa olla hommaa, että saan Emännän ylipäätään kanssani pihalle. Ja itsekään kun en märän ystävä ole...

Nojuu, mutta kun olin kaksi kertaa onnistunut saman päivän aikana käymään ulkona pyörimässä kakkakasassa ja Emäntä oli sitten sadatellen minut pessyt, niin se sitten tuumasi, että nyt kyllä touhutaan sisällä. Kerta kaikkiaan.

Ensin se löysi minun kaapistani Saksasta joskus ajat sitten hankitun Herkkujemman, ja pääsin pitkästä aikaa testaamaan, vieläkö muistan, miten siitä saa herkkupalat ulos.

Escapuren riistanappulat, Timantin kuormasta tulivat, tottakai! <3

"Odota!"

"Missä?"

Aluksi olin niin täpinässä, että senkun kuopsutin ja nakersin ja raaputin ja haukahdinkin- ja istuin pyytämään apua. Emäntä auttoi ottamaan uuden alun ja näytti, missä se herkku oli, ja miten se luukku avattiin ja suljettiin... Sen jälkeen sujui!

Toisena päivänä oli vuorossa lisää nenätyötä. Emäntä piilotti herkkuja eri puolelle huonetta, minun odottaessani toisessa huoneessa sillä aikaa. Kun oli valmista, Emäntä tuli ja antoi luvan ETSIÄ! Jee!

Tätä leikkiä leikimme melko usein, se on minusta aina yhtä hauskaa. Joskus herkku on rullattu maton sisälle ja minun täytyy rullata matto auki, jotta pääsen siihen tassuiksi. Toisinaan herkku on kengässä, reiällisen lelun sisällä, tai saunan lauteilla... Jos turhaudun, pyydän Emännältä apua istumalla sen eteen ja katsomalla silmiin. Silloin Emäntä näyttää katseella ja sormella osoittaen, missä herkku on ja kehoittaa uudestaan: "Etsi!" Ja taas mennään!

Tehtiin sitten vielä ihan näitä perustottelevaisuusjutskiakin. Niitä joudun nykyään tekemään koko sarjan, koska olen niin taitava. Huoh. Pentuna riitti, jos teki yhden kerrallaan. Mutta pääasia, että lopussa herkku suuhun napsahtaa.

"Tassu!"

"Istu!"

"Maahan!"

... Ja niin edelleen. Voin joskus tehdä postauksen kaikista osaamistani käskyistä. Mutta mielellään vasta sitten kun ei ole näin pimeää, jotta kuvista saa edes jotain tolkkua. 

Sen verran voimme jo nyt paljastaa, että meillä on Emännän kanssa omat suosikit käskyjen joukossa. Minun on: "Saa mennä!" Ja Emännän top3 kuuluu: "Odota!", "Toista kautta!" ja "Irti!" Kuvaavaa...

Pidetään kynttilät palamassa ja valoa tuomassa! Ja nautitaan kaikesta siitä ilosta, mitä karvaiset porkkanahännät vain suinkin voivat tuoda pimeyden keskelle! Tyynen resepti kuuluu: tarpeeksi touhua ja riittävästi lepoa niin hyvin menee!

Voimapusuin,

Tyyne

Marrasvaloissa

Mahtavaa marraskuuta, gaiffarit!

Tsekatkaa nää auringonnousut ulos! Nyt on kyllä ollut hienoja aamuja ja iltoja, korvaavat monin verroin ihan ne välissä esiintyvät normisyksyn harmajat päivät!

Me Emännän kanssa olemme panostaneet oikeaan pukeutumiseen ja se kyllä kannattaa! On huomattavasti hauskempaa tallata sänkipellolla kumisaappaissa, kuin litimärissä kengissä... Puhumattakaan tietty siitä, miten tärkeää on varustaa itsensä heijastinliivillä. Täällä maalla kun ei ole edes katuvaloja, ja nyt on harmaina päivinä jo viideltä todella pimeää.

Aurinkoisina hetkinä sen sijaan voi yhä ladata D-vitamiinia!! Se tuleekin tosiaan tarpeeseen. Emäntä ja minä otetaan sitä myös purkista. (Timantista: https://www.elainklinikkatimantti.com tilaamme, tottakai.)

Isäntää ei nykyisin paljon näy. Minä odotan Würfelin kanssa turhaan leikkikaveria. (Würfel on tuo kuvassa takanani näkyvä vinkuva kuutio...) Emännästä kun ei ole leikkimään- se on aivan liian lepsu ja varovainen otteissaan. Isäntä sen sijaan heittää, resuaa, tömistää, murisee- kaikkea TÄYSILLÄ! Emäntä soveltuu muihin hommiin. Kuten ruoan antamiseen.

Missä se Isäntä sitten on? No, hirvimetsällä. Huoh. Minut olisi hyväksytty peuroja pöllyttämään, muttei Emäntä antanut. Sillä vahvistettaisiin kuulemma jo ennestään vahvaa jahtiviettiäni, ja se ei nyt vaan ole tarpeen.

Emännän sana on laki. Odottelen siis edelleen. Onneksi pian on tulossa taas Timantista paketti, jossa taitaa olla jotain tekemistä tulossa minulle... Pysykää kuulolla!

Kärsivällisen odottavin terveisin,

Tyyne