Tänä aamuna meillä oli -27 astetta. Minulle puettiin Jussipaita, ja niinpä en juurikaan välittänyt paukkupakkasesta. Emäntä ei silti antanut minun kovin kauaa Ollia vahtia, vaan hoputti liikkeelle. Valokuvia ei puhelimella näillä pakkasilla saa, siispä tässä vanhempi vedos.
Kun on näin kylmää, kaikki muuttuu ikään kuin sinisävyiseksi. Ilma ritisee. Ei kuulu mitään. Paitsi sitä ritinää. Ja aika ajoin jossain paukahtaa. Puiden oksat reagoivat vissiin pakkaseen niin. Tai sitten se on hirvi. Mutta me ei kyllä olla nähty kuin peuroja, rusakkoja ja kauriita.
Pääsin kokonaiseksi viikoksi kaupunkikoiramummilaan! Olin NIIN kiltisti. Hyvä minä. Pääsin taas saunaan, ja vein Mummelin ja Papan päivittäin lenkille. Mummeli antoi minulle jopa erivapauden katsella telsua Tyynen Tuolissa.
Kotonakin minä katselen telsua. Ja tsekatkaa tätä: Mottelta tuli ihan identtinen telsunkatselukuva <3 Mitä? Ei, emme todellakaan ole hemmoteltuja- miten niin??
Isännän kanssa on hiihdelty. Minä painan mukana menemään, vaikka joudun tekemään välillä uraa maha lunta kyntäen kilometrikaupalla... Jaksan ikuisesti! Terrierit on tehty kestämään.
Kestokykyä talven haasteisiin, muistakaa pysähtyä ihastelemaan ja kaivautukaa välillä sohvalle katsomaan sitä telsua tekin. Pian on jo maaliskuu ja se tarkoittaa, että talitintit alkavat laulaa!
Lumipyryterveisin,
Tyyne
