tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kevättä täällä ja Saksassa

Hyr vaan!


Minätyttö se täällä hyrisen- ilosta, koska TAAS TULEE LUNTA!!! Ihanaa! Minulla on aivan mahtava mieli! Ja kyllä sekin on sitten mukavaa, että ne toivat minut tänne, tällaiseen kotiin, mistä voin tarkkailla maailmaa -melko minimaalisella akrobatialla- ihan joka ikkunasta...


En voi lainkaan käsittää, miksi Emäntä sen sijaan hyrisee kylmästä vaan ja narisee, "kun ei ikinä pääse puutarhatöitä aloittamaan kun aina vaan tulee takatalvia"! Pah, luulisi senkin jo tietävän, että kevät on Suomessa juuri tällainen, ja kyllä se siitä vielä lämpiää...

Emännän narina vaan voimistui, kun se oli Motten Emännän kanssa yhteydessä ja näimme, millaiselta se sää siellä rakkaassa Baijerissa tällä hetkellä näyttää. No, verratkaa ite:

Minulla!

Mottella!

Olen niin iloissani myös siitä, miten aikaisin tulee valoisaa! Herään kukonlaulun aikaan! Ja ripirapi-ripirapitan Emännän sängyn viereen. Se herää aina. Ja koettaa näytellä, että muka nukkuu. Minä vaan tapitan sitä enkä hievahdakaan ennen kuin se antaa periksi ja nousee... Tänään me oltiin pelloilla jo viideltä! Mahtavaa! 


Minä olen niin ikään jo osoittanut agronomiset ja hortonomiset kykyni. Sen lisäksi, että maistelen jo asiantuntijan ilmein jäniksenpapanoita pelloilla, osallistun myös suurella tarmolla puutarhan hoitoon. Erityisosaamisalueeni on KAIVAMINEN. Ou jee. Emäntä sen aloitti: hän alkoi yhtenä päivänä suureksi yllätyksekseni noukkia jotain penkistä ja viskoa kaivamansa maahan. Menin heti ihan lähituntumalle- tämä se vasta oli uutta! Minäkin tahdon! Tyyne auttaa!! Ja eikun kaivamaan niin että multaa lensi monen metrin päähän oikein kaaressa. Emäntä ei hennonut kovasti kieltää, osoitti vaan minulle vähän paremman alueen, ja antoi minun kaivaa... 

Niin kivaa täällä on! Ja meillä kävi taas vieraitakin: ensin Herkkupoika perheineen ja sitten Koiramummit ja -Pappa. Ja Mikki Mikittäjä! Hän osaa leikkiä palloleikkejä kanssani erityisen hyvin. Hänellä onkin vuosikymmenten kokemus erilaisista Koirakavereista, ei siis ihme. Herkkupojan hoitamisesta selviän jo tosi hyvin. Hän on minusta mukava heppu. 


Nyt pitää jatkaa kyttäämistä, jatketaan siis myöhemmin lisää. Ensi kerralla aiheena ÖTÖKÄT. Pysykää mukana! 

Tyyne

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Pimpelipom, Tyyne täällä taas hei!

Pahoitteluni-

nyt on elämässäni tapahtunut valtaisia juttuja, joiden vuoksi ette ole kuulleet minusta AIKOIHIN. Mitäkö? No. Minut on muutettu. Toisin sanoen Emäntä ja Isäntä muuttivat takaisin kotimaahansa ja minä tietenkin heidän mukanaan. Siis SUOMEEN.

Olin alussa innoissani, mutta kun hoksasin, että nyt ei ollakaan lomilla, vaan elämä on muuttunut pelkäksi kaaokseksi ja laatikkoleikiksi, eikä Mottea näy enää missään, kyllä reagoin. Itkin! En osannut nukkua. Ja masu meni tietenkin jälleen sekaisin siitä hermoilusta. Hoh hoijaa. Aika iso juttuhan tämä on koko perheelle.


Kuten kuvasta näette matkasimme Saksasta Suomeen melkoisella karavaanilla... Se hyvä puoli siitä oli, että sain istua etupenkillä ja pakettiautossa oli valtavat ikkunat, joista näki MAISEMIA. Matka kyllä taas kesti ja kesti. Sen aikana ehdimme kokea suunnilleen kaikki säätilatkin. Ajoimme koko päivän ja illalla olimme Travemündessa.

 

Siellä ajoimme laivaan! En ollutkaan vielä koskaan ollut laivassa, joten se toi oman säväyksensä reissuun ilman muuta! Olisimme tahtoneet kovasti Emännän kanssa pallomereen, mutta pettymykseksemme sellaista ei tuolla laivalla ollut lainkaan. Muutenkin osoittautui, etten minä saanut liikkua paatilla kovinkaan vapaasti: ainoastaan merkityillä alueilla. Niitä oli tasan yksi kannensyrjä, jonne oli joku messipoika pistetty askartelemaan sellainen vessa.



Minä en meinannut uskoa silmiäni: siis mitä? Tuonneko minun pitää mennä? Camoon. Mutta koskapa nyt olen niin Tavattoman Reipas Tyttö niin tein tietty asiani sinne kuitenkin ilman suurempia ongelmia. Kannella tuuli niin, että Emäntä keksi ruveta pelkäämään, että tuuli pyyhkäisee minut mukanaan mereen!

Meillä oli siellä sellainen Lemmikkihytti. Hah. Mikä kolonen. Isännän mielestä se kuitenkin oli aivan hyvä hytti, vika vaan oli siinä, että Emäntä oli raahannut mukanaan niin JÄRJETTÖMÄSTI tavaraa... Ja niin se olikin! Minulle oli tietenkin kaikki mahdolliset releet messissä aina kopasta ja pedeistä ruokiin ja leluihin, ja sitten oli niille itselleen mm. eväitä ja kaiken huippuna 5 orkideaa!
-No mutta Tyyne hei- eihän niitä ois mitenkään voinut sinne pakettiautoon jäätymään jättää...


Eli nyt sitten ollaan koko konkkaronkka Suomessa! Kiitos kysymästä, viihdyn jo täällä hyvin! Ensi töiksemme suuntasimme kylään... Ja tietenkin suuntana oli Tampere ja Eläinklinikka Timantti. Vihdoinkin pääsimme näkemään livenä, millaista siellä on. Sannalla oli sopivasti juuri luento ravitsemuksesta, me osallistuimme siis sille. Minusta Timantissa oli tosi kivaa ja mielenkiintoista!



Tutkin jokaisen hyllyn, nurkan ja kaikki luennolle Osallistujat! Hyllyillä oli minun lemppareita eli Lunderlandeja tietysti, ja myös hurjasti muuta ihanan näköistä ja etenkin tuoksuista... En silti napannut sieltä mitään tietenkään, ihan turhaan Emäntäkin vaani minua koko ajan, olisin muutenkin tajunnut käyttäytyä. Emännän mielestä luento oli ihan hurjan hyvä ja kiinnostava, ja Sannan asiantuntemus aiheesta välittyi selvästi. Terkkuja Timanteille! <3


Pitääkin taas muuten muistuttaa Emäntää, että tekee sinne jo seuraavan ruokatilauksen! Keväällä aiotaan pistäytyä uudelleen Timanteilla koko perheen voimin. Minä saatan päästä silloin hierontaan! Kuullostaa jännittävältä, odotan sitä... Siitä saa varmaankin jonkinlaisen herkun? Yleensä saan AINA uusista jutuista herkkuja. Sillä lailla opin tykkäämään niistä, vai mitä Emäntä?

Näin siis täällä! Nyt kun vielä Emäntä saisi tietokoneensa korjauksesta takaisin, niin bloggaamiseni voisi jatkua entiseen malliin! Toivokaamme, että näin pian käy.
Siihen saakka: lämpimiä ja iloisia kevät-tulee-rapatassuin-terkkuja teille kaikille,

Tyyneltä!