maanantai 16. joulukuuta 2019

Julen kommer, falleralleraa!

Hurraa, tontut kurkkivat jo!



Me jouluttajat olemme onnemme kukkuloilla. Kortit on postitettu, lahjat hankittu ja lähetetty aina vanhaan kotimaahamme, Saksaan, saakka. Ja sieltäpä saapui varsin mielenkiintoiselta tuoksuva paketti meillekin!




Paketista paljastui Henkilökunnalle westierasiallinen keksejä, sekä minulle tuo panta, joka on kyllä aivan kuin koru! Kehitysvammaisten käsin Saksassa tekemä, aitoa ja ainutkertaista designiä. Vähänks oon nyt juhlava. Näkeeköhän Olli sen nyt varmasti tästä ikkunasta? Vai pitäiskö mun päästä ULOS...?



Emäntä on ollut nyt jotenkin äärimmäisen tunnepitoinen. Minä sain selville, että kun Motten Emännältä tuli nämä kuvat entisestä kotimaasta, niin se alkoi kaivata sinne. Mutta on sillä jokin muukin, mikä sitä nyt liikuttaa. Minä yritän olla tukena, ja kun en jaksa, niin menen omiin touhuihini. Kokemus on jo opettanut minulle, että kyllä sen moodit joskus taas ohi menee.



Jo kolmas adventtikynttilä syttyi: se tietää sitä, että ihan pian on joulu. Meidän jouluvalmisteluihin kuuluu aina Lucianpäivä, jolloin katsomme juhlaa telsusta, ellemme selviydy paikan päälle... ja tänä vuonna ei selvitty.



Täksi jouluksi saamme Koiramummin ja -paapan, sekä Kamun perheineen meille. Sitä odotamme jo. Kävin uudella trimmaajalla ja olen Emännän mukaan SULOINEN. Hyvä. Saisiko siitä herkun?



Herkutellaan, pötkötellään, keppostellaan, hiljennytään. Katsellaan ja koetaan, nautitaan pienistä, kauniista hetkistä. Ollaan tarpeen mukaan yksin tai yhdessä. Siitä syntyy hyvä joulu.

Joulun rauhaa ja vuotta hyvää, alkavaa, teille sydämestään toivottelevat

💫 Tyyne ja Henkilökuntansa

torstai 28. marraskuuta 2019

Moro marraskuu!

Pimpeli pom,

Tyyne täällä hei! Terkkusia pikkujouluista! Oltiin Pii-pari-porukan kanssa ja kivaa oli! Sain kehuja, kun osasin olla niin hienosti mukana juhlimassa. Minä osaan.



Kotosalla joulun ihme alkaa vallata ajatuksia yhä enemmän, Emännällä siis. Isäntä ja minä sen sijaan jatkamme omilla tutuilla urillamme, niiltä hievahtamatta: minä Ollin vahdissa, Isäntä TÖITÄ tehden.



Emäntä saa siis ypöyksin vastata kaikesta tohinasta ja touhusta. Ei se näytä siitä kuitenkaan pahastuvan. Tontut kurkkivat jo, ja olen varma, että saan tänäkin jouluna hauskoja lahjoja kasapäin. Voin aivan hyvin vielä omistautua Ollin vahtimiseen, hoidelkoot Emäntä joulutuksen.



Lumi tuli, lumi meni. Suomen talvi. Pimeää on sen sijaan takuulla kaikkina päivinä. Vielä tämä viikko ja sitten alkaa JOULUKUU. Ei jää marraskuuta ikävä.


Viuh, vauh vaan eteenpäin! Tervetuloa joulukuu, kaikkine yllätyksineen ja hyvine fiiliksineen. Odotamme sinua.

Rakkaita ajatuksia ja märkiä turkinravistuksia Oravapuun alta teille lähettää,
Tyyne

maanantai 11. marraskuuta 2019

Koirankeksit DIY

Hau, kaikki ystävät ja kylänmiehet!

Tällä kertaa saattekin reseptin, jolla voitte loihtia (erityisesti herkkävatsaisille) koiraystävillenne ihan ikiomia keksejä! Superhelposti!!


Nämä sopinevat useille niille, jotka syövät näissä kekseissä raaka-aineina käytettyjä jutskia, joten olkaa tarvittaessa luovia ja tuunatkaa ohje oman tarpeenne mukaan. Emäntä valitsi kaikki raaka-aineet juurikin sillä perusteella, että jo tiesi minun vatsani niitä sietävän. Tästä lähtee...




Ohje yllä! Emäntä sovelsi sen ihan omassa päässään, googlaten toki ensin vähän osviittaa koostumuksen ja paistoaikojen sekä ylipäätään ideoinnin tueksi aivan huipulta nettisivulta eli täältä: http://www.kaiketonta.fi ja hirssihiutaleet voitte tilata vaikka Timantista!

https://elainklinikkatimantti.avoinna24.fi/webstore/product/d134d22e-9c1a-11e6-9925-fa163e644548/lunderland-hirssihiutale-luomu-5kg#f/g-bbf12222-6d44-11e7-94fe-fa163eddba10  




JA KYLLÄ MUUTEN MAISTUIVAT MINULLE. Emäntäkin maistoi ja totesi, että ihmisen makuun saattaisivat kyllä kaivata vähän suolaa... Suutuntuma ja maku kun oli hiukan sahanpuruinen.

Eilen oltiin sitten kekseinemme siellä Kamun kemuissa! Oli vauhtia ja hauskaa menoa! Kummitätini oli hankkinut minulle sadetakin lahjaksi... Kuvasta voitte päätellä, mitä mieltä olin. Se oli sitäpaitsi vähän liian isokin. Mutta kaunis ajatus lämmittää, kiitos Kummitäti. <3



Eiköhän me silti paineta tällä tuplaturkilla entiseen malliin ilman ylimääräisiä vaatteita! On tutumpaa. Riemukkaita Oravanhaukkuterveisiä lähettäen ja rauhoittavia marraskuun päiviä toivotellen,

👍 Tyyne

maanantai 28. lokakuuta 2019

JUHLABLOGGAUS

Hyvät ystävät ja karvakuonolaiset!

Tänään minä, Tyyne, täytän 5 vuotta! Ja lisäksi olen nyt tarinoinut teille jo sadan bloggauksen verran elämästäni. Kiitos kaikille, jotka vaiheitani tykkäävät seurailla ja roppakaupalla ONNEA minulle!!



Synttäreitäni vietetään vielä toisenkin kerran, sanoi Emäntä. Aika mahtavaa! Parin viikon kuluttua on nimittäin Kamullani 3- vuotisjuhlat ja samaan syssyyn julhitaan uudestaan minutkin. Tänään aamulla Emäntä ja Isäntä lauloivat minulle paljononneeaavaan, ja sain PAKETIN. Rakastan paketteja.



Paketista tuli AMMUU. Se röhkii. Minä villiinnyin. Kuitenkin noin kymmenen minuuttia sitä riepoteltuani totesin, että onpa kiva kaveri, otetaan se mukaan ikkunaa vahtimaan! Ja sitten me istuimme Ammuun kanssa vierekkäin rappusella katselemassa Ollia puussa.



Meillä ei ole haravoitu. Puissa on vieläkin lehtiä. Sitäpaitsi on paljon kauniimpaa kun maa on keltainen! Eikö? No, varmaan lähiaikoina lehtipuhallin laulaa sen verran, että edes suurimmat kasat saadaan jonnekin tontin laidoille, mutta toisaalta voi olla niinkin, että säästymme koko hommalta. Eilen nimittäin satoi lunta...


Rakastan lunta. Rakastan synttäreitä. Rakastan!
Rakkautta teillekin lähetellen,

💜 Tyyne, 5 vuotta

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Hämäränhyssyä

Heivaan hei!

Se muuttui lokakuuksi, ja toi muassaan viileät ilmat, sumuiset aamut, ja kauniin ruskan! Mahtavaa!



Me käytiin Emännän kanssa Koiramummilassa ja sain tutustua uusiin lenkkipolkuihin. Hienoja, ihan taiteellisia vanhoja puita ja kaarisiltoja... Ihan piti istahtaa ihailemaan maisemia keskelle siltaa.



Emännällä ja Isännällä oli taas molemmilla niin paljon SUTINAA, että minulla kävi päivähoitajana Muori. Meillä oli mukavaa. Tutkimme pihalla. Kaikenlaisia sieniä putkahtelee yhä esille, osa tuttuja, osa ei.



Toisina päivinä on ollut niin sumuista (monellakin tavalla...) ettei Emäntä ole aina löytää minua, kun menen hyviin piiloihin... Liekö sumun syytä, että Olli Oravan lajitoveri oli jäänyt auton alle. Me surimme sitä Emännän kanssa. Onneksi Olli ja Olga ovat kyllä yhä edelleen geimeissä mukana!


Minä kaivoin yhtenä päivänä taas kraateria- siitä tuli aikas iso! Ja sen jälkeen jouduin pesulle, hyi faarao. Heti seuraavalla ulkoilukerralla karkasin uudestaan kaivuumaalle... "Voi hyvän tähen", sanoi Emäntä, "montako kertaa sut pitää päivässä pestä!!?" Minusta sellainen peseminen on kyllä ihan tarpeetonta ja vähintäänkin liioiteltua.


Nautitaan siis kukin tavallamme näistäkin ilmoista. Tunnelmoidaan, riehutaan, keppostellaan! Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kivaa voi milloinkin keksiä! Minä olen siitä elävä todiste.

Antoisia syksyn hetkiä toivoen,

Tyyne

tiistai 17. syyskuuta 2019

Hyvää nimipäivää, Tyyne

Hau!

Tänään on Tyynen nimipäivä. Eli minun. Mutta se ei suinkaan ole ainoa nimi, joka minulle on annettu.


Virallisesti olen Weisse Perle von Steigerwald. Eli Steigerwaldin Valkoinen Helmi. Helmi oli muutenkin aika vahva ehdotus nimekseni, kunnes Henkilökunnalleni, minut tavatessaan, osoittautui, että eikun TYYNEHÄN se on.



Tyyneinen. Tyyskä. Tyyny. Tyynykoira. Tyne. Dyyner. ja Döner. Ai kamala sentään, se nimittäin tarkoittaa turkkilaista kebabia saksaksi... Saksalaisten on muuten AIVAN MAHDOTONTA lausua nimeä Tyyne... sen vuoksi siellä olen yleensä Düne, tai sitten se Döner.



Uuniainen. Uuninmuuniainen Tyttö. Tyttönen. Hienotyttö. Kulta. Kultakuppulainentyttö. Onhan näitä kertynyt... Pienoinen. Pikkuruinen. Pikkutyyny. Ja vielä Apulainen ja Puurokorva ja Tosireipas.


Rakkaalla kun on monta nimeä.
Kaimoille siis onnea ja muille iloa myös toivottelee,

💝 Tyyne