Täält ollaan! Nyt kuuluukin taas vallan kummia! Ollaan KOETTU vaikka mitä viime aikoina.
On ollut hikisen lämpimiä päiviä mökillä, minäkin olen jopa lenkillä (toistaiseksi elämäni ensimmäisen kerran!) mennyt ojaan möyrimään, kun oli niin kuuma!!! Mutta järveen en sentään mene tietenkään, jokin raja sentään... Laiturilta voin vaan katsella. Ja ottaa arskaa.
Ajelimme pitkästä aikaa Emännän juurille, eli Pohjanmaalle. Käytiin mettäs, yövyttihin hotellis. Loputonta ajoa, mutta on sinne aina kiva päästä kattelemaan kuitenkin. Samalla kärrättiin valtavia ponttooneita laituriprojektia varten muassamme kotiin.
Jos olen minä tehnyt siellä ojassa "ikinä en tätä tee"- juttuja, niin samoin on käynyt Emännälle. Ensinnäkin sehän on aina ollut sitä mieltä, ettei ainakaan ikinä ala yrittäjäksi. Ja nyt sitten tulee varsinainen pommi: se meni ja osallistui minun kanssani KOIRANÄYTTELYYN. Siis mitäh?
Kyseessä oli kyllä "vain" Match Show, eli ei me nyt sentään ihan tosissaan takkiamme menty kääntämään, kunhan kannatettiin Isännän metsästysseuran järjestämiä kisoja ja pidettiin hauskaa! Siellä oli hirmusti isoja ja pieniä koiria, minä olin aivan täpinöissäni! Ringissä aika iso aika meni kaikkien hajujen nuuhkimiseen, Emäntää nauratti! No, kyllä me välillä näytettiin, että osaan minä myös seurata. Jos tahdon.
Ja tämmöinen ruusuke lähti mukaamme! Tähti on syttynyt! Vaikka toki se nyt tiedettiin ennenkin... "No niin, anna nyt jo se herkku."
Voikukkapellolla kirmataan, sateessa ravistellaan turkkia niin, että kaikki varmasti ympärillä saavat osansa pisaroista. Nautitaan elämästä! Tehdään juttuja, mitä ei olisi koskaan kuvitellut tekevänsä. Tai sitten pysytään ihan samoissa kuvioissa. Ihan miten vaan, kunhan hyvältä tuntuu.
Ollaan lyhyesti sanottuna elossa!
Voikaatten hyvin ja pitäkää hännät pystyssä,
Tyttönne Tyyne
