maanantai 20. tammikuuta 2020

Tammikuun pimeyttä

Voihan hyvän tähen. Siinä lause, joka on kuulunut Emännän suusta joka ikinen- märkä, pimeä, lumeton, RASITTAVA!- tammikuun päivä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä sitä riepoo.




Mutta surulliseksi veti hetkeksi minutkin, kun saimme viikonloppuna kuulla suru-uutisen naapurista. Koiraystävämme Ransu nukkui pois. Nyt Ransu saa kirmata vihreillä niityillä ilman kipuja ja syödä niin paljon luita kuin jaksaa. Meillä kaikilla on lenkkikaveria ikävä.



Mottoni kuitenkin on, että elämä jatkuu, ja vierivä kivi ei sammaloidu. Niinpä olen koettanut parhaani mukaan keksiä kaikenlaista kepposta ja touhua! Viime bloggauksessa jo vihjasimme mun älypeleistä, tässä niistä se haastavampi...



Nyt tarkkana: Isäntä piilottaa herkkuja...


... ja sanoo: "No niin, ETSI!"


Aluksi koetan aina, josko kova vauhti ja ankara tassulla raapiminen tuottaisi tulosta. Vasta kun se ei toimi, alan miettiä, miten muuten nuo luukut ja nappulat saisi siirretyksi...



Isännän kannustava läsnäolo auttaa! Pelaaminen on hauskaa!!

Jaksetaan siis nyt vaan koko lauma pysyä positiivisena ja keksiä jotakin kivaa tekemistä. Kohta se on jo helmikuu. Valoisampaan suuntaan ollaan menossa!

Pusuja kaikille lähetellen,
Tyyne

perjantai 3. tammikuuta 2020

Tervetuloa, uusi vuosikymmen!

Mahtavaa alkanutta vuotta teille kaikille Karvakavereillemme!

Aluksi pieni katsaus joulun aikaan... kuinkas muutenkaan.



Kuten tarinaani seuranneet tietävät, on perheessämme tapana tehdä retki joulukuusimetsään. Tänä vuonna kun talvisää on ollut, sanoisinko, epätoivottava, oli metsässäkin karua ja märkää. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, varsinkaan minua! Heti autosta päästyäni alkoi RIEMURALLI ympäri, ympäri, ympäri, ympäri... Miten hauskaa!! Eihän minun seurassani kerta kaikkiaan voi kuin tulla hyvälle tuulelle, säästä viis.

Löysimmekin tosi kauniit kuuset sekä meille, että Mikki Mikittäjälle. Aatoksi saimme kanssamme juhlimaan sekä Koiramummelin ja -pappelin, että Kamuni perheineen! Lisää riemua! Me Kamun kanssa tarkkailimme yhdessä milloin Olli Oravaa, milloin sitä, koska Joulupukki tulee...



Viimein illan pimeydessä kuului ovelta kolkutus ja kysymys: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Minä ilmoitin heti kuuluvalla äänellä, että kyllä on! Pukki tuoksui tänäkin vuonna ihan tutulta... Olimme Kamun kanssa molemmat aivan innoissamme kaikista lahjoista! Ilta kuluikin nopeasti leikkiessä. Jossain vaiheessa väsähdimme kumpikin... Kamu matkasänkyynsä, minä kuusen alle.


Vuosi vaihtui kotosalla, rennoissa merkeissä. Emännän joululahjaksi saama kirja avattiin ja se rupesi tarkkailemaan minua jotenkin ihan uusin silmin taas... "Mikähän tuossa on taustalla, kun nyt Tyyne tuijottaa tota Ammua... " Pahoin näyttää siltä, että minua aletaan taas YMMÄRTÄMÄÄN ihan uusin tiedoin. Kirjaan epäilemättä palataan täällä blogissa vielä!



Vuosi 2020 on siis alkanut meillä oikein lupaavasti! Olen ollut tyytyväinen, kun lauma on ollut niin paljon koossa ja silti on ollut riittävästi virikkeitäkin! Tällä lailla kun jatkuu, niin minulla ei ole mitään moitittavaa.

Sain muuten joulupukilta kaksikin älypeliä. Mitäs niillä tehdään? Siitä lisää ensi kerralla!
Voikaa hyvin, hännät pystyyn ja nokka kohti tuulta.

Esimerkkinä tästä,
Tyyne

maanantai 16. joulukuuta 2019

Julen kommer, falleralleraa!

Hurraa, tontut kurkkivat jo!



Me jouluttajat olemme onnemme kukkuloilla. Kortit on postitettu, lahjat hankittu ja lähetetty aina vanhaan kotimaahamme, Saksaan, saakka. Ja sieltäpä saapui varsin mielenkiintoiselta tuoksuva paketti meillekin!




Paketista paljastui Henkilökunnalle westierasiallinen keksejä, sekä minulle tuo panta, joka on kyllä aivan kuin koru! Kehitysvammaisten käsin Saksassa tekemä, aitoa ja ainutkertaista designiä. Vähänks oon nyt juhlava. Näkeeköhän Olli sen nyt varmasti tästä ikkunasta? Vai pitäiskö mun päästä ULOS...?



Emäntä on ollut nyt jotenkin äärimmäisen tunnepitoinen. Minä sain selville, että kun Motten Emännältä tuli nämä kuvat entisestä kotimaasta, niin se alkoi kaivata sinne. Mutta on sillä jokin muukin, mikä sitä nyt liikuttaa. Minä yritän olla tukena, ja kun en jaksa, niin menen omiin touhuihini. Kokemus on jo opettanut minulle, että kyllä sen moodit joskus taas ohi menee.



Jo kolmas adventtikynttilä syttyi: se tietää sitä, että ihan pian on joulu. Meidän jouluvalmisteluihin kuuluu aina Lucianpäivä, jolloin katsomme juhlaa telsusta, ellemme selviydy paikan päälle... ja tänä vuonna ei selvitty.



Täksi jouluksi saamme Koiramummin ja -paapan, sekä Kamun perheineen meille. Sitä odotamme jo. Kävin uudella trimmaajalla ja olen Emännän mukaan SULOINEN. Hyvä. Saisiko siitä herkun?



Herkutellaan, pötkötellään, keppostellaan, hiljennytään. Katsellaan ja koetaan, nautitaan pienistä, kauniista hetkistä. Ollaan tarpeen mukaan yksin tai yhdessä. Siitä syntyy hyvä joulu.

Joulun rauhaa ja vuotta hyvää, alkavaa, teille sydämestään toivottelevat

💫 Tyyne ja Henkilökuntansa

torstai 28. marraskuuta 2019

Moro marraskuu!

Pimpeli pom,

Tyyne täällä hei! Terkkusia pikkujouluista! Oltiin Pii-pari-porukan kanssa ja kivaa oli! Sain kehuja, kun osasin olla niin hienosti mukana juhlimassa. Minä osaan.



Kotosalla joulun ihme alkaa vallata ajatuksia yhä enemmän, Emännällä siis. Isäntä ja minä sen sijaan jatkamme omilla tutuilla urillamme, niiltä hievahtamatta: minä Ollin vahdissa, Isäntä TÖITÄ tehden.



Emäntä saa siis ypöyksin vastata kaikesta tohinasta ja touhusta. Ei se näytä siitä kuitenkaan pahastuvan. Tontut kurkkivat jo, ja olen varma, että saan tänäkin jouluna hauskoja lahjoja kasapäin. Voin aivan hyvin vielä omistautua Ollin vahtimiseen, hoidelkoot Emäntä joulutuksen.



Lumi tuli, lumi meni. Suomen talvi. Pimeää on sen sijaan takuulla kaikkina päivinä. Vielä tämä viikko ja sitten alkaa JOULUKUU. Ei jää marraskuuta ikävä.


Viuh, vauh vaan eteenpäin! Tervetuloa joulukuu, kaikkine yllätyksineen ja hyvine fiiliksineen. Odotamme sinua.

Rakkaita ajatuksia ja märkiä turkinravistuksia Oravapuun alta teille lähettää,
Tyyne

maanantai 11. marraskuuta 2019

Koirankeksit DIY

Hau, kaikki ystävät ja kylänmiehet!

Tällä kertaa saattekin reseptin, jolla voitte loihtia (erityisesti herkkävatsaisille) koiraystävillenne ihan ikiomia keksejä! Superhelposti!!


Nämä sopinevat useille niille, jotka syövät näissä kekseissä raaka-aineina käytettyjä jutskia, joten olkaa tarvittaessa luovia ja tuunatkaa ohje oman tarpeenne mukaan. Emäntä valitsi kaikki raaka-aineet juurikin sillä perusteella, että jo tiesi minun vatsani niitä sietävän. Tästä lähtee...




Ohje yllä! Emäntä sovelsi sen ihan omassa päässään, googlaten toki ensin vähän osviittaa koostumuksen ja paistoaikojen sekä ylipäätään ideoinnin tueksi aivan huipulta nettisivulta eli täältä: http://www.kaiketonta.fi ja hirssihiutaleet voitte tilata vaikka Timantista!

https://elainklinikkatimantti.avoinna24.fi/webstore/product/d134d22e-9c1a-11e6-9925-fa163e644548/lunderland-hirssihiutale-luomu-5kg#f/g-bbf12222-6d44-11e7-94fe-fa163eddba10  




JA KYLLÄ MUUTEN MAISTUIVAT MINULLE. Emäntäkin maistoi ja totesi, että ihmisen makuun saattaisivat kyllä kaivata vähän suolaa... Suutuntuma ja maku kun oli hiukan sahanpuruinen.

Eilen oltiin sitten kekseinemme siellä Kamun kemuissa! Oli vauhtia ja hauskaa menoa! Kummitätini oli hankkinut minulle sadetakin lahjaksi... Kuvasta voitte päätellä, mitä mieltä olin. Se oli sitäpaitsi vähän liian isokin. Mutta kaunis ajatus lämmittää, kiitos Kummitäti. <3



Eiköhän me silti paineta tällä tuplaturkilla entiseen malliin ilman ylimääräisiä vaatteita! On tutumpaa. Riemukkaita Oravanhaukkuterveisiä lähettäen ja rauhoittavia marraskuun päiviä toivotellen,

👍 Tyyne

maanantai 28. lokakuuta 2019

JUHLABLOGGAUS

Hyvät ystävät ja karvakuonolaiset!

Tänään minä, Tyyne, täytän 5 vuotta! Ja lisäksi olen nyt tarinoinut teille jo sadan bloggauksen verran elämästäni. Kiitos kaikille, jotka vaiheitani tykkäävät seurailla ja roppakaupalla ONNEA minulle!!



Synttäreitäni vietetään vielä toisenkin kerran, sanoi Emäntä. Aika mahtavaa! Parin viikon kuluttua on nimittäin Kamullani 3- vuotisjuhlat ja samaan syssyyn julhitaan uudestaan minutkin. Tänään aamulla Emäntä ja Isäntä lauloivat minulle paljononneeaavaan, ja sain PAKETIN. Rakastan paketteja.



Paketista tuli AMMUU. Se röhkii. Minä villiinnyin. Kuitenkin noin kymmenen minuuttia sitä riepoteltuani totesin, että onpa kiva kaveri, otetaan se mukaan ikkunaa vahtimaan! Ja sitten me istuimme Ammuun kanssa vierekkäin rappusella katselemassa Ollia puussa.



Meillä ei ole haravoitu. Puissa on vieläkin lehtiä. Sitäpaitsi on paljon kauniimpaa kun maa on keltainen! Eikö? No, varmaan lähiaikoina lehtipuhallin laulaa sen verran, että edes suurimmat kasat saadaan jonnekin tontin laidoille, mutta toisaalta voi olla niinkin, että säästymme koko hommalta. Eilen nimittäin satoi lunta...


Rakastan lunta. Rakastan synttäreitä. Rakastan!
Rakkautta teillekin lähetellen,

💜 Tyyne, 5 vuotta