Oltiin Isännän kanssa hommissa. Olikin tosi valoisa päivä, viime perjantai. Minulla oli hirveesti energiaa... Niinpä tahdoin auttaa myös Emäntää kuusihommissa!
O-ou. Jokin meni kuitenkin Emännän ilmeestä päätellen vikaan. Toivottavasti toi Tonttu ei nähnyt...
Ja tulihan se sieltä: joulukuun ensimmäinen! Aika avata kalenterin ensimmäinen pussukka... Siellä oli myös värssy, jonka Emäntä luki minullekin (vaikka se taisi kylläkin pääosin olla tarkoitettu hänelle).
Ihan osuva teksti, vai mitä? Etenkin kun olin juuri pistänyt sen koristekuusen palasiksi... Mutta kuten sanottua: halusin vain auttaa! Eikä mun Emäntä onneksi koskaan kanna kaunaa kovin kauaa. Me tytöt ollaan siinä samanlaisia.
Ensimmäisen adventin kunniaksi saimme lumipeitteen maahan. Onpa ihanaa. Rauha hiipii hiljalleen sydämeen... Nauttikaamme näistä hetkistä, joulua kohti mennään eikä meinata.
Tunnelmaterkuin,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti