Meidän bloggaus on nyt siirtynyt näemmä tällaiseen kerran kuussa- päivittämiseen... Perhettämme odottaa alkukesästä jälleen suuri ja ihmeellinen elämänmuutos, joka aiheuttaa sen, että nyt vaan odotellaan.
Minun retkiini oman pihan metsässä tilanne ei onneksi vaikuta mitenkään! Siellä painellaan useita kertoja päivittäin. Isännän kanssa ollaan myös viikonloppuisin tehty omia metsäseikkailuita, joista saavumme kotiin ylienergisinä ja (minä) milloin millekin haisevina... Viimeksi olin kuulemma pyörinyt mm. hirven makuupaikalla ja metson kakassa. Emäntä ei tahdo kuulla yksityiskohtia...
Kamusta tuli Isoveli! Minä kävin antamassa ohjeita, miten pikkuisten ihmisten kanssa ollaan. Kotona olen huomannut, miten kaikkea uutta alkaa ilmaantumaan meillekin, Nalleista lähtien. Tutkin kaiken tarkkaan haistellen. Ja pötkähdän viereen nukkumaan.
Toinenkin joululahjapelini on ollut ahkerassa käytössä! Taktiikkani hioutuu vähitellen. Vieläkin aloitan aina tutulla tavalla "voima se on, mikä jyllää!" ja isken ja kaivan tassulla luita niin kauan, että ne irtoavat paikoiltaan... Emännän mukaan tavoitteena olisi, että ottaisin sivistyneesti hampailla kiinni luusta ja nostaisin sitä. Siihen ei olla vielä päästy kuin kerran, mutta nyt jo sentään yleensä maltan haistella ensin, minkä luiden alta herkut löytyvät, ja käyn sitten vasta kiinni!
Lumesta ei enää ole tietoakaan. Eihän sitä ollut alun perinkään kuin ihan parina päivänä vähän, tämä oli nyt vissiin tämmöinen talvi. Toivotaan, että jatkossa ei olisi ihan näin synkkiä ja leutoja "talvia". Jotenkin sitä vaan kaipaa tällainen uussuomalainenkin kunnon lunta ja pakkasta!
Mutta sopeutuvaisena tyyppinä totean, että mennään nyt sitten kevättä päin! Ei minua haittaa! Hyvällä mielellä joka päivä ylös ja kohti uusia seikkailuita, eikös!?
Näihin tunnelmiin tällä kertaa, terkuin
Tyyne
