Kesäisellä matkallamme poikkesimme Ranskan jälkeen Espanjaan, Kataloniaan, jossa osallistuimme Isäntäväen ystäväpariskunnan häihin. Minä tosin en itse häätilaisuuteen päässyt, vaan Emäntä ja toinen Koiramummelini (elikkä Isännän äiti ja Emännän Anoppi) kävivät hotellihuoneessamme vuoroin minua viihdyttämässä ja viemässä lenkille. Silloin masuni oli juuri huonona ja olin vähän down... Minusta mukavampaa oli, kun pääsimme espanjalaisten ystävien kotiin asustelemaan häiden jälkeen. Niillä oli minulle ihan uusi Sisustuselementti pihallaan, nimittäin Uima-allas. Hmmm. Outoa, että joku tahtoo pihalleen vettä... Mutta siellä oli toinenkin eksoottinen jutska, nimittäin Tekonurmi! Jei! Siellä vasta oli kiva pyöriä!!!
Espanjassa koiriin suhtaudutaan kuten muuallakin Euroopassa, eli pääosin melko rennosti, meidän kokemusten mukaan. Varmaan tämä tosin riippuu koirasta sekä myös rodusta... Me "Cesarit" ollaan jostain syystä ihmisten mielikuvissa positiivinen rotu- tottahan se onkin toki. Ihan Parhaita.
Italiassa olimme varanneet majoituksen Agriturismosta, joka oli viihtyisä ja rustiikkinen! Teimme majapaikastamme päivittäin autoreissuja lähikaupunkeihin eli mm. Firenzeen, Siennaan, Pisaan ja Genovaan... Majapaikan pihassa oli pieni pöytäryhmä, ja Isäntä sitten kerran löhähti sen viereen aidalle ihailemaan Toscanan peltoja ja rentoutumaan. Siinä samassa minä ponkaisin mukaan aidalle, sillä olin melko varma, että aidan takana kulki Kissa! Terrieri+rentoutuminen= riski bisnes.
Pisan tornilla, kuten muuten ihan joka paikassa muuallakin, minne vaan reissussa pysähdyimme, ryntäsin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen jonnekin nurmikolle kierimään! "No, eikö tänne oltu muka tultu lomalle??? Tulkaa nyt tekin mukaan, tää on sitten IHKUA."
Kävelimme joka paikassa ja paljon. Ja oli tosi kuuma. Onneksi minua ei hevillä kuumuus haittaa, hyvin harvoin alan edes läähättämään, ja jos vaan jossain näen aurinkoisen paikan tahi jopa pääsen jossain Saunaan, on minua vaikeahkoa saada siirtymään minnekään... Yleensä olen aina häntä tanassa valmiina tutustumaan kaikkiin uusiin paikkoihin ja jaksan loppumattomasti nuuskuttaa uusia hajuja ja katsella ja kuunnella ympäristöäni. Silti yhden kerran tällä monen viikon reissulla minullekin tuli sellainen tunne, että Mir reicht´s! Mulle riittää! Sopivasti paikalle sattui TAXIparkki, joten kävin sitten siihen kyytiä odottamaan...
Kyllä me huomattiin, että kuumassakin voi meidän koirien kanssa jonkin verran ilman mitään ongelmia matkustaa, kunhan aina on vettä mukana ja sitä tarjotaan usein ja sillä valellaan tassuja, mikä viilentää. (Yäk.) Ja kaikkiin varjopaikkoihin ja puistoihin ym. me tietysti hakeuduttiin säännöllisin väliajoin, sillä hikihän siinä tuli Isäntäväellekin. Ehkä eniten juuri heille! ;)
Toivottavasti nautitte tästä matkakertomuksesta! Kivaa meillä oli! Vain yksi asia minulle jäi hämärän peittoon tältä reissulta. Se tapahtui yhtenä iltana, kun olimme tulossa ruokapaikasta ja minulle tuli asiaa Emännälle. Istahdin siis alas ja sanoin tapani mukaan kuuluvalla äänellä: NAU! Emäntä alkoi jostain syystä vaan hysteerisesti nauramaan ja kaivoi äkkiä kameraa esiin, eikä ollenkaan vastannut minulle mitään. Mikähän sille oikein siellä tuli?
No, elämä on täynnä ihmeellisiä asioita silloin, kun on pieni. Apropos- siitä tulikin mieleeni, että tänään minulla on SYNTTÄRIT. Täytän kaksi vuotta. En siis enää ole niin pieni ollenkaan!
Seuraavassa postauksessa kenties sitten tulossa kertomusta synttärijuhlistani... Nyt pitää lopettaa ja lähteä Motten kanssa metsälenkille juhlimaan Minua! Tulee Ihanaa!
Voikaahan hyvin, terkut ensi kertaan
Tyyneltä
