Kapteeni katsoi horisonttihin...

Hurraa, se on kesä nyt!

Meidän perheen kesä alkaa, kun päästään saareen! Siellä on meidän sukumökki, ja sinne mennään siis veneellä! Minä veneilen tietenkin aina pelastusliiveissä, mutta tämän kuvan Emäntä otti, kun me tytöt oltiin laiturissa olevassa veneessä ottamassa arskaa... ;)

Ja tosiaankin- aurinko paistoi, ja oli lämmintä! Jei! Emäntä yleensä marisee, että yleensä sillä on saaressa aina kylmä, sataa tai ainakin tuulee... No, tällä kertaa ei tarvinnut valittaa. Nyt kierrätän teitä meidän kesäpaikassa, ja esittelen paikat.

Tässä on Mustikkametsä. Siellä saan juosta vapaasti, enhän voi kadota, koska ollaan saarella... Oikeastaan koko mökkielämä tarkoittaa meille metsäilyä. Emäntä tykkää poimia niitä mustikoita, minäkin opin viime syksynä syömään niitä puskista. Terveellistä! Superfoodia.

Kukkulalla sijaitsee meidän nukkuma- aitta. Minulla on siellä oma peti. Valitsin sen kerran ihan itse käydessämme Terrassa, ja se on tosi mieluinen! Terraa muuten voin suositella lämpimästi- se on yksi harvoista suomalaisista kaupoista, jonka ovessa ei ole sitä raivostuttavaa kuvaa koirasta, jonka päällä on rasti. En voi ymmärtää, miksi se kuva löytyy lähes joka paikasta tässä maassa. Saksalaisesta näkökulmasta tosi outoa...

Mutta takaisin saareen, ja nyt olen Isännän ladon nurkalla. Tää lato on todella hieno, meidän ylpeys. Isäntä on tehnyt sen alusta asti ihan itse. Se on sellainen Puuha-Pete. Lomalla touhutaan! Minä olen samaa maata! No, välillä Emäntäkin kyllä innostuu, mutta se pystyy kyllä meitä huomattavasti paremmin ihan vaan lököilemään.

Saaressa on vaan yksi vähän pelottava juttu: vettä. Joka puolella. Uuf. Minä pikkuisena pallerona putosin laiturilta järveen, pelastusliiveissäni, ja olin ihan ihmeissäni! Emäntä huusi kannustushuutoja laiturilta: "Hyvä Tyyne, ui ui, hyvin menee, tännepäin..." ja minä pärskin itseni rantaan... Saatuani kuivaa maata tassujeni alle rallasin täysillä ympyrää, kun oli niin hirveen jännittävää ollut, ja haukuin, ja rallasin taas!! Ja sen jälkeen uiminen sai minulle riittää. Onneksi Emäntä ymmärtää minua hyvin, sekään ei ole uimareita. Mieluummin me otetaan arskaa. Tai saunotaan.

Onhan vesi silti aivan mahtavan kaunista. Varsinkin kun järvi on peilityyni, kuikka huutaa, ja aurinko on juuri nousemassa. Juuri sellaista oli aamuisin. Isäntä missaa nää hetket, kun se vaan koisaa. Me tytöt fiilistellään senkin edestä.

Nautiskellaan nyt, alkukesä on ihan parasta aikaa.
Tyyniä kesätuulosia teillekin, toivottelee,

Tyyne

Westien trimmaus

Tshau!

Koskapa näin keväisin teidät ihmiset näyttää mökki-, vene- ja  autokuumeen ohella valtaavan myös KOIRAKUUME... ja sen seurauksena olen kuullut monen pähkäilevän, miten vaivalloista joidenkin rotujen turkin hoito sitten mahtaakaan olla... niin kerron nyt vähän tosiasiaa tästä näköjään paljon kuumia tunteita herättävästä aiheesta "westien trimmaus". ;)

OIKEESTI Emännän mielestä westie rotuna on kyllä paljon helppohoitoisempi kuin mitä hän etukäteen sai kaikilta kuulla. Ehkä heillä on myös ollut onnea saadessaan juuri minut koirakseen, koska minulla on terve iho ja sitä kautta ei ole mitään ylimääräisiä hoitovaatimuksia. Varmasti mm. ravitsemus ja se, ettei minua pestä sampoolla kuin tositosiharvoin, eikä muutenkaan lutata turhaan, auttaa turkkia pysymään likaa hylkivänä ja ihoa ärsyyntymästä. Minut kammataan tiheällä teräskammalla kaksi- kolme kertaa viikossa, olen oppinut nauttimaan siitä. -Ja sen jälkeen saa tietysti: HERKUN.

Ennen trimmaukseen menoa minut kammataan kotona läpikotaisin, ettei missään ole takkuja tai likaa. Pesua ennen trimmiä (etenkin sampoolla) tulee välttää, koska westiet trimmataan nyppimällä, ja se onnistuu paremmin ja kivuttomammin kun turkki on "luonnontilassa". (ken tahtoo tästä lisätietoa, googlatkoon, esim. täältä: http://www.lovingyouwesties.fi/Trimmausohje.html )

Ja ihan justiinsa ennen trimmiin menoa tärkeää on KUNNOLLINEN, RENTO LENKKI! Tuolla yläkuvassa olemme sitä tekemässä :) Puuhun minun piti kiivetä tietenkin Olli Oravan perässä... Ja on hyvä, jos tulee sekä pisut, että kakat, mutta ainakin ne pisut.

Trimmaus tapahtuu kuten sanottua pöydällä. Minä olen niin kiltisti, ettei tarvita edes tuota kaulahihnaa, mutta osaan minä siinäkin olla. Tämä pöydällä pysyminen ja käsittely on aivan a ja o opettaa pennulle ihan ensimmäisestä kotiintulopäivästä lähtien! Joka päivä, aina iloisen rauhallisessa tunnelmassa, kehuen, käyden käsin läpi koko koiran kehon, katsoen myös hampaat, jotta totumme kosketteluun. Ja sitten sen kamman tai harjan kanssa. Minkäänlaista temppuilua tai järsimisyrityksiä ei sallita, ollaan tosi johdonmukaisia vaan, jotta opimme, että pöydällä ollaan niin kauan ja nätisti kun pyydetään. Pöydältä ei koskaan pääse pois vinkuroimalla. Olen kokeillut.

Turkin hyvinvoinnin kannalta oikeanlainen Westien trimmaus, eli nyppiminen, kestää aina suhteellisen kauan. Saksassa kävin trimmissä noin kolmen kuukauden välein, jolloin turkkini oli jo ehtinyt kasvaa aika pitkäksi. Kerta trimmissä kesti kaksi tuntia. Koko aikaa koiran ei tosiaankaan tarvitse seisoa asennossa, kuvasta näette, että välillä koira makaa, välillä voi istua, ja välillä seistä. Monessa trimmauspaikassa on yhtä aikaa useita koiria, tai, niinkuin meillä Saksassa, trimmaajan omat westiet ovat töissä mukana. Tällöin trimmattavalla riittää seurattavaa ja se auttaa jaksamaan.

Emäntä tai Isäntä kannattaa aluksi ottaa trimmaukseen mukaan koko ajaksi, mutta kun olemme tottuneet paikkaan ja touhuun, pärjäämme osan aikaa tai jopa koko trimmauksen ajan yksinkin. Mukava ja osaava trimmaaja tuntee eri koirarodut, ja niiden erilaiset tarpeet, tykkää työstään ja koirista, sekä on napakka ja hellä sopivassa suhteessa, jotta homma on mahdollisimman luontevaa ja mukavaa kaikille! Usein trimmaajat ovat jonkin rodun tai rotujen kasvattajia, mikä mahdollistaa sen, että Omistaja voi samalla saada arvokasta sisäpiirin tietoa juuri omasta rodustaan juttelun lomassa.

Turkin hoidon ohella trimmissä saa samalla hoidetuksi tahtoessaan ja tarpeen mukaan esim. kynsien leikkuun ja korvien puhdistuksen. Jos nyt mietit, minne sitten mennä trimmaukseen niin taas on pakko vähän mainostaa tuttuja: esimerkiksi Timantissa trimmataan myös! Sieltä vaan kyselemään lisätietoa: https://www.elainklinikkatimantti.com/trimmaus

Trimmin jälkeen reipas ja kärsivällinen koiraystävä tottakai palkitaan!! Minulle paras palkinto on... no niin, kaikkihan tietävät ja jo huutavat siellä kuorossa: HERKKUUUUUUU..... Mutta myös pallo käy yhtä hyvin! Ja mieluimmin toki oikea pallolenkki! Siinä saa purkaa jännittävää oloa pois ja ravistella ja riehua pitkän paikallaan olon vastapainoksi! Ja tehdä pissit ja kakat, jos on varastossa.

Sitten kotiin. Vettä. Ja parhaan löytämäni tyynyn päälle NUKKUMAAN. Ihanaa.

Niin söpö tuli. <3 Turkki hyvin, kaikki hyvin.
Seuraavaan kertaan,

Tyyne

Öttiäiset ja apulaiset

Heissulit!

Kevät keikkuen tulevi- lumet läks, vaan lisää ovat taas luvanneet kylmiä päiviä kuulemma. Emännät, minun ja Moten, vaihtavat kiihkeästi kuulumisia säätilojen eroista Suomen ja Saksan välillä- niinpä tiedämme, miten siellä jo täyttä häkää grillataan, ja viikonloput vietetään aurinkoa palvoen Rothseen rannoilla...

No mutta- sielläpä ei ole sinivuokkoja. Ainaskaan ei olla niitä ikinä nähty. Ja valkovuokotkin ovat ihan erinäköisiä, vähän suurempia kuin meillä täällä pohjoisessa ja lisäksi niissä on enemmän terälehtiä per kukka. Emäntä on täysin sinivuokkojen lumoissa. Ei oo kauniimpaa, se huokailee... 

Keväästä Saksassa jäi Emännän mieleen paitsi ihanat ilmat, parsat hollandaise- kastikkeessa, KUKAT kukkakaupoissa!... niin valitettavasti myös: PUNKIT. Ja minähän olen, kuten jo tutut tietävätkin, aivan ensiluokkainen punkkimagneetti. Kevääntulon tiesi siis kotimaassani siitä, että JOKA LENKIN JÄLKEEN minusta löytyi keskimäärin 2-5 verenimijää. Punkkeja on Baijerissa Saksan mittapuussa ajateltuna hiukan enemmän kuin muualla, ja kuulemma myös tautisia yksilöitä riittää niiden joukossa.

Miten niitä voi sitten koettaa estää pääsemästä veren makuun? No, voi koettaa luomukarkoitusta: turkkiini siveltiin esimerkiksi kookosöljyä pieni määrä juuri ennen lenkille lähtöä, sen hajun pitäisi karkoittaa. Tai sitten siellä oli käytössä teepuuöljyn tuoksuinen sampoo, jolla koiran voi pestä- sen tuoksu pitäisi niin ikään olla sekä kirpuille, että punkeille vastenmielinen. 

Minä sain kyllä tosiaankin toimia kaikenlaisten öttiäisten torjunta- ja karkoitusharjoitusten apulaisena siellä asuessamme... Etelän maissa esimerkiksi kirput leviävät ihan eri volyymeilla kuin täällä pohjan perukoilla! Siilejä muun muassa kehoitettiin karttamaan sen vuoksi, että ne hyvin usein oikein kuhisivat kirppuja! Kirput ja punkit kummatkin vielä lisääntyvät aivan hirmuista vauhtia, joten niiden kanssa kannattaa kyllä ennemmin katsoa kuin katua- eli joka lenkin jälkeen aina syyniin! 

Koskapa olen rotukuvaukseni mukaisesti myöskin oikea Pikkukaivuri, löydän öttiäisten ohella kyllä jos jonkinlaiset muutkin etanat, madot ja pöpöt ja sitten on taas maha kuralla. Ja tokihan pitkässä heinikossa, rannoilla, sekä ylipäätään kaikkialla luonnossa liikkuessa ne ötöt nyt vaan yksinkertaisesti tuppaavat tarttumaan mukaan. Saksassa se öttiäiskausi on jo täydessä vauhdissa, täällä ei vielä! Jee!! Kannatan kuitenkin varustautumista mieluusti jo etukäteen, kyselkää lisävinkkejä kesävaivojen torjuntaan jo nyt vaikkapa Timantista! Ja jos -> kun punkki tarttuu koiraan, niin sen poistamiseenkin apua on sieltä saatavilla! Kurkatkaa ja shopatkaa esimerkiksi täältä: https://elainklinikkatimantti.avoinna24.fi/webstore#f/g-158e1964-7770-11e6-98a3-fa163e644548 

Suomessahan syöpäläistorjuntakeinoja riittää, esimerkiksi suosikkini SAUNA. Jää nähtäväksi, miten paljon punkkeja täällä kevään edetessä onnistun keräämään... Toivon mukaan vähemmän. Saunassa käyn varmuuden vuoksi säännöllisesti!

Mutta takaisin kevätpuuhiin! Olen jälleen hyvin innolla ja aktiivisesti autellut viime viikolla, kun meille tuli vuokralle SILPPURI. Isäntä sitä siirteli Mönkkärillä, ja minätyttö pyysin, ja pääsin, kyytiin! Brum Brum!! Vähänks kivaa!! Korvat vaan hulmusi! Emäntä ehti juuri ja juuri kameroineen pois alta, kun me mentiin. 

   

Itse oksien silppuamiseen en saanut osallistua, minut sidottiin valjaissani taaemmaksi siitä melusta. Aikani minä jaksoin siinä istua, mutta hain sitten maasta itselleni oman kepin ja silppusin sen. Siis sehän tässä oli homman nimi- eikös?! Se oli aika rankka päivä, illalla vielä alkoi se käsittämätön lumisademyrsky... Mutta nyt on piha siisti, Emäntä iloinen. 

Täällä alkaa päivälenkkiaika painaa päälle, lopetellaan siis tältä erää tähän! Rentoja hetkiä ja aurinkoisia kevätretkiä teille toivottelee: 

- Tyyne

Yhteistyössä: Eläinklinikka timantti