Taas on aikaa vierähtänyt kuin huomaamatta. Joulu on jo täysin hiipinyt meille kotiin koristeiden muodossa. Emäntä askarteli Saksaan menevän paketin mukaan myös tontun oven, joka osoittautui kertakaikkiseksi hitiksi: "SO HYGGE!"... Siellä kun tämä meitsien pohjoismaisuus on aina vaan yhä eksoottista.
Hauskahan tuosta tuli, ei voi kuin hymyillä... ;) Ja joulukalentereita ollaan toki availtu joka päivä. Minä opin suit sait uuden rutiinin, ja nyt tiedän jo aamulenkin aikaan kytätä niitä pusseja siellä ovella valmiina. Emännällä on tänä vuonna tällainen koiramainen kalenteri; ylläri pylläri. Ja Isäntä luottaa partiolaisten versioon. "Se on paras."
Itsenäisyyspäivänä nostettiin lippu salkoon ja käytiin "plögeillä" ystävien luona! Siellä on hauskaa. Erityinen suosikkini on heidän olohuoneensa Karvamatto! Siinä sitä kelpaa kieriä! WUF.
Olli Oravan lisäksi pihassamme saattaa näin talvisaikaan vilahtaa parvi punatulkkuja, Kissa!, ja runsain määrin hiiriä... Emäntä kannustaa minua (puoliksi kuitenkin kauhuissaan, kun ne ovat niin suloisia...) niiden kimppuun! On kuulemma niin vaikeaa päättää, kestääkö niiden jahtaamista vai ei, vaikka toisaalta ei todellakaan halua niitä ravaamaan sisäkatossa... "MITEN NIIN voi olla vaikeaa päättää, kysyn vaan???"
Emännän ongelmana onkin aina justiin tuo liiallinen pohdinta. Pitäisikö vai eikö pitäisi, kas siinä pulma. Minulta jos kysytte, niin annan mennä vaan! Vauhti korjaa suurimmat virheet, tai- minusta kun on kyse- viimeistään kaikkeen puuttuvainen Emäntäni!
Hengitelkää siis, ja kattellaan, mitä tapahtuu! Varmaan jotain HYVÄÄ.
Luottamuksella,
Tyynenne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti