Joulunaikaa, ystävät!
Sitä parasta aikaa koiran elämässä: saa tonttuilla, nuuskia lahjapiiloja, ja yksi jos toinenkin herkku voipi henkilökunnan huomaamatta päätyä parempiin suihin...
Suomi on saanut nauttia lumisesta joulukuusta, ja kuten minua seuranneina tiedätte, westielle lumessa peuhaaminen on ihan vastustamatonta. Kun on ollut hitusen hytisevämpää, olen joutunut alistumaan jussipaitaani, mutta niitä kertoja on toistaiseksi ollut tasan kaksi. Joten yleensä olen painellut ihan vaan tuplaturkissani menemään.
Joulu on meille aikaa, jolloin OLLAAN. Emäntä touhuaa hiljakseen, ja pyrkii rauhoittumaan aina kun vaan voi. Isäntä touhuaa pontevammin, ja pyrkii touhuamaan aina vielä vähän enemmän. Napero ja minä siinä sitten omine touhuinemme lisäksi. Napero on enemmän tullut isäänsä, minä, varsinkin näin kypsemmässä iässä, taas Emäntään.
Ennen joulua on vielä vaikka mitä kivaa tiedossa, kuten vaikkapa kuusen hakua ja oravien vahtimista! Haluaisin kovasti jakaa iloani kaikille, ja tässä sen nyt teen:
PIHALLA LUMESSA JUOKSE JA KELLI
SISÄLLÄ PUOLESTAAN ITSEÄS LELLI
HERKKUJA MAISTA JA KYLKEÄ KÄÄNNÄ
ÄLÄKÄ TURHAAN KÄTTÄ VÄÄNNÄ
KAIKKIEN ANNA RAUHASSA OLLA
SILLOIN RENTOUTUU SINUNKIN POLLA.
Rauhaa ja rakkautta joulun aikaanne mitä lämpimimmin toivottaa
💚 Tyyne
