Aidan takaa

Moi!

Viime kerralla ounastelin jo tulevaksi jotakin puuhaa, mikä taas suunnattaisiin pääni menoksi- ja oikeassa olin. Tähystyspaikaltani saunan ylälauteelta havaitsin, miten verkkorullat valtasivat nurmikenttämme. Äkkiä ulos!

Emäntä ja Isäntä olivat innoissaan. Minä hämmentynyt. Mutta tapahtuipa sitten mitä tahansa, kunhan pääsen siitä osalliseksi, olen iloinen! Aika meinasi kyllä käydä vähän pitkäksi, kun minut oli kiinnitetty milloin minkäkin kuusen runkoon. Istuin siinä sitten tattina ja katselin kuinka nuo touhusivat.

Olli Oravaa koetin tähyillä, mutta se oli katsonut parhaaksi pysytellä siitä touhusta kauempana. Päivän päätteeksi nuo saivat hommansa tehdyksi. Minut vietiin ihailemaan. Aita. Meillä on aita.

En oikein ymmärrä, mistä tuo noitten rajaton riemu johtuu, mutta jos Emäntä on noin iloinen ja minä pääsen aiempaa enemmän vapaasti rallaamaan, niin hienoa! Hyvin tehty! Kannatti ehdottomasti toimia työnjohtajana. :)

Nyt voikin sitten taas ottaa iisisti vähän aikaa. Voidaan vaikka taas poiketa joku päivä meren rantaan. Kuunnella kuinka joutsenet huutavat. Katsella harmaata aamusumua veneiden yllä. Hengittää syksyä.

Lähetän tunnelmallisia hetkiä teillekin. Pukekaa lämmintä ylle ja etsiytykää luontoon. Siellä terrierin sielu lepää.

Tunnelmoivin terveisin,

Tyyne

Onnea Tyynet!

Haut!

Päivät, ja etenkin yöt, ovat jo olleet syksyisiä. Me kävimme viikonloppuna puutarhamyymälässä. Käyttäydyin jälleen esimerkillisesti seuraten kärryjen vierellä, ja tutkin sivistyneesti paikat. Olisin halunnut maistaa kanankakkaa, mutta en, ylläri, saanut.

Tänään on nimipäiväni! Juhlin sitä oravajahdissa. Toivotan paljon onnea kaikille kaimoilleni!! WUF.

Olemme kyläilleet ja meillä on käynyt tuttuja. Suurimman osan aikaa autan Emäntää ikkunassa tahi vallan puutarhassa vahtimalla oravaa. Minua varten hankittiin ilmeisesti sieltä Bauhausista aitaa. En vielä ihan varmasti tiedä, mitä se tarkoittaa... Mitähän sillä tehdäänkään- siitä kuulette ensi kerralla!

Siihen saakka vahtihaukkuja,
Tyyneltä

Skål!

Hej på er!

Kesän vaihtuessa syksyyn on meidän laumassa tapana ollut pitää rapukestit, niin tänäkin vuonna. Sää oli aivan mahtava ja juhlat onnistuivat mainiosti!

Minulla oli taas hauskaa, kun Emäntä ei ehtinyt koko aikaa kyttäämään mitä teen... Mökkioravan kanssa viiletettiin ympäri maita ja mantuja. Kolme päivää sain painella vapaana!!! Jei!!!

Vaan nyt ollaan taas kotona ja Emäntä (rasittavan) valppaana... Huomattuaan, miten jatkoin Oravan ja Pupun vahtaamista 24/7 rappusten nurkassa olevasta ikkunastamme, se meni ja peitti sen ikkunan. Ja komensi minut nukkumaan!

Kaivauduinkin heti vällyjen alle eikä unta tarvinnut odottaa... Kyllä Emäntä tietää, mitä terrieri tarvitsee. Ei meidän voi antaa loputtomiin käydä ylikierroksilla, välillä on vaan puhallettava peli poikki.

Kävimme myös taas Kummitätiäkin moikkaamassa, sivistyksen parissa. Vaihtelu virkistää. Minä kun olen tällainen monilahjakkuus, joka osaa sekä ottaa ilon irti vapauden koittaessa, että käyttäytyä mallikelpoisesti kahviloissa ja kaupunkimetsissä. Meitsi vaan rulettaa.

Nyt siis meidän ajanlaskumme mukaan tuli se syksy. Kauniita usvaisia aamuja, kellertyviä lehtiä puissa. Pataruokia ja pannukakkua. (Ei tosin minulle. Koetin napata pöydältä taas. Ei onnistunut.) Päättäväisiä ajatuksia siitä, miten nyt laitetaan arki rullaamaan.

Energiaa ja sopivasti lötköilyä teillekin lähettää,

Tyyne