Muiskis!
Tänne ei olla nyt joudettu paljoa poikkeilemaan, pahoitteluni siitä! Meillä on koko lauma keskittynyt uusimman laumanjäsenen kasvattamiseen, ja se, hyvät ystävät, vie kyllä aikaa!! Ja voimia...
Emäntä käy kaiken vauvanhoidon takia nyt ihan ylikierroksilla. En jaksa siitä ottaa paineita, mikä näkyy sen mukaan siinä, etten enää viitsi kuunnella sen käskyjä senkään vertaa kuin tähän asti. Ei pidä (tietenkään) paikkaansa. Minä, Ärrieri, kyllä kuuntelen kaikki sellaiset käskyt, joista on MINULLE tiedossa jotain hyötyä. Kuten "Nyt sisälle sieltä, niin saat luun." On aivan Emännän oma valinta, miten sanansa asettaa. Eihän siitä nyt, hyvänen aika, voi minua syyttää!
Joskus vaan ON tärkeämpiä juttuja kesken silloin kun pitäisi tulla sisälle. Onneksi Isäntä on sentään ennallaan. Yhtenä päivänä me karattiin sen kanssa Supijahtiin! Emäntä sai vain sensuroidun version tapahtumista. Meidän ilmeistä, ja minun turkkini kunnosta, Emäntä päätteli, että tilanteessa oli taas ollut kaikki katastrofin ainekset! Mutta mitäs sitten ottaa itselleen Ärrierin. Ja miehekseen metsästäjän. Meillä on molemmilla tää metsästys veressä.
Satoa on tänä vuonna metsät ja maat pullollaan! Niin paljon kuin vaan ehtii kerätä... Iloisena siitä olen ottanut tavakseni aina matkalla "Tänne!" poiketa ensin syömässä karviaisia pensaasta. Tottakai se(kään) ei ilahduta Emäntää, mokomaa hapannaamaa. Syön myös mustikoita, ja mansikat vetelin tottakai penkistä kaikki, ennen kuin kukaan muu ehti niitä maistella!
Lupasin päivitystä punkinkarkottimen suhteen. Emme osaa sanoa, miten hyvin se tepsi. Kuten kuvasta yllä voitte havaita, sen ultraäänikeskus katosi viime reissullani jonnekin metsän uumeniin... Eli nyt voimme vaan todeta, että joka päivä minussa on ollut noin yksi- kaksi punkkia, joko turkissa tai jo kiinni ihossa. Eilen niitä oli kaksi, kun painelin ilman karkottajaa. Huoh. Ehkä on pikkusta vaille turhaa ottaa niistä paineita, rakas Emäntä. Niitä nyt vaan ilmeisesti tulee, tekipä mitä hyvänsä.
Ei kuitenkaan masennuta ja laiteta päätä piiloon, vaan katsellaan kaikkea sitä, mistä tulee iloiseksi. Ihan varmasti jokaiselle päivälle löytyy ainakin YKSI iloinen asia! Ärrierit ovat olemassa sitä varten, että ne pitävät omistajansa varpaillaan, mutta toisaalta myös keksivät päivittäin jotain hauskaa, mille ei vaan voi olla nauramatta. (Kiitos siitä sinulle, Tyyne. Kirjoitti sihteerikkö Emäntä.)
Iloista elokuun jatkoa teille jokaiselle. 👍
Pusuin,
Tyynenne
