Emäntä näyttää ottaneen ohjat tuon otsikon suhteen... Hän viitannee siinä erääseen tässä männä viikolla sattuneeseen jutskaan. (HUOM! Herkkävatsaiset, jättäkää tämä postaus väliin!)
Nimittäin:
Meillä kun tehtiin niitä maankaivuutöitä näissä hirveissä helteissä, niin minä jouduin välillä olemaan sisällä. Emäntä loihti niille ruoaksi todellista herkkuaan: kaalilaatikkoa. Taittarallaa- miten mahtava tuoksu!!! Ne olivat (Emännän mukaan) juuri ehtineet vähän laatikkoa maistaa, ja koska hommat jatkuivat, niin se jätettiin tuvan pöydälle jäähtymään.
Kenellekään ei tullut mieleenkään, että yksi pikkuinen tyyppi oli muuten myös siellä sisällä... Ja ekaa kertaa IKINÄ en voinut kerta kaikkiaan vastustaa sitä tuoksua, joten kiipesin pöydälle (!) ja ahmin puolet siitä 6-8:lle ihmiselle tarkoitetun vuoan sisällöstä... Olisin epäilemättä ahminut KAIKEN, mutta kun siinä vaiheessa vatsani ikään kuin repesi ja alkoi aivan kaamea ripuli...
Onneksi Emännän seitsemäs aisti (lue: väsymys) ajoi sen sisälle melko pian. Minua sitten kiidätettiin ulos useitakin kertoja sen illan mittaan. Emäntä oli vihaisempi, kuin ehkä milloinkaan. Se olisi itse tahtonut syödä sen kaalilaatikon, sen tekemiseen oli sentään uponnut siinä hirvittävässä helteessä ikuisuus. Mutta minä käskin sitä ajattelemaan positiivisesti: MINÄ nautin siitä kyllä aivan hirmuisesti, ihan oikeasti!
Mutta ei auttanut: sehän siitä taas seurasi, että Emäntä päätti, että on jälleen Oman Ajan vuoro ja lähti tuijottelemaan järvelle Koiramummelilaan. Minua ei otettu mukaan.
Isäntä onneksi keksi, että me lähdetään sitten mökille. Minä joudun aina vahtimaan Isäntää. Emäntä vahtii minua, joten sen kanssa pääsen helpolla! Mutta Isäntä on toista maata. Se on vielä niin turkasen touhukaskin... Joudun välillä ihan tosissani kyttäämään, ettei se unohda minua. Varsinkin ruoka- aikoina Isännän kanssa saa kommunikoida vaikka kuinka, ennen kuin sillä välähtää, että: AI, ONKO NYT ILTARUOKA?
Niinpä asettauduin tämän mökkisuunnitelman kuultuani jo hyvissä ajoin varmuuden vuoksi passiin, etten vaan jää kyydistä!! Mietin, että varmin paikka olisi ollut etupenkin jalkatilassa, mutta kun auton ovet olivat kiinni, niin piti asettua seuraavaksi todennäköisimpään tarkkailupaikkaan.
Etpäs pääse livahtamaan ilman minua! Tyyne tulee mukaan.
Juu, ja kesä on yhä edelleen vaan ihan tappokuuma. Minut saa juomaan vettä vain hyvin heikolla menestyksellä, joten Emäntä keksi, että ujuttaa tilkkasen lihalientä ruoastani vesikuppiin- ja avot, johan menee kuppi tyhjäksi!! Että vink vink, jos teitä on muitakin vähävetisten Omistajia!
Minun ruokani on tällä hetkellä hevosenlihaa ja perunaa, välillä riistaa hirssipuurolla, joskus keitettyä kananmunaa niiden lisänä, ja lisäksi vitamiineja ja semmoisia. Ruoat tilaamme aina vaan Eläinklinikka Timantista, jossa Jönkkärin Sanna aina säännöllisin väliajoin tarkastaa minut ja päivittää sitten tarpeen mukaan meidän ostoslistaa. Rakastan Lunderlandin ruokia ja olen voinut nyt todella loistavasti jo pitkän aikaa!
- Emäntä: voin vain kuvitella, millaisen katastrofin se kaalilaatikkoepisodi olisi aiheuttanut esim. vuosi sitten, kun vatsasi oli välillä normaalilla ruokinnallakin aivan mahdoton!!!!
- Tyyne: Oikeesti, voidaanko nyt sopia, ettei enää jankata siitä kaalilaatikosta...??
No hyvä on. Tahdomme siis enää sanoa, että suosittelemme Timantin palveluita ihan kaikille koko sydämestämme. On siis ilo muistuttaa teillekin, että täältä ne löytyvät: https://www.elainklinikkatimantti.com
Tällä erää hekin välillä lomailevat, kuten kai valtaosa suomalaisista, mutta tutustukaa tarjontaan ihmeessä jo valmiiksi!
Heipat sitten, ja palaillaan!
Terkuin,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti