Onhan sumua. Nää syyspäivät senkun leijuvat menemään. Aamuisin Emäntä ei meinaa ottaa uskoakseen, että ulos voi kyllä mennä ihan hyvin, vaikkei eteensä näekään.
Silloin harvoin, kun on selkeämpää, huomaa hyvin, että syksy on tullut. Tuoksuu ihan maalta, tai mätäneviltä lehdiltä, tai sitten kirpeältä... Minä jahtaan lintuja, ja pihaamme on tullut kaksi Oravaa- Olli ja Olga!! WUF. Sisällä päivystän ahkerasti ikkunassa!
Ja katsokaas tätä: Auringonnousut ovat joskus lähes pelottavan hienoja.
En kyllä yhtään jaksaisi, kun Emäntä pukee taas ihan tolkuttomasti, ennen kuin selviämme edes ovesta ulos. Minulle: huomioliivin, pantaan nimi- ja osoitetiedot- mötkylän, ("no mitäs karkailet!"), ja taluttimeen se on lisännyt vielä heijastimen. Itselleen: Ulkovaatteet, saappaat, pipon, hanskat, koirapillin, herkkupussin... Ja ennen kuin nuo kaikki on ensin etsitty ja löydetty sitten vielä... Aikans ottaa!!!
Olen ollut viime aikoina tosi tyytyväisen oloinen. Minun kanssani touhutaan aina silloin tällöin, ja pääsen ulos ainakin sen kolme kertaa päivässä, niin että olen oikeastaan siis tosi onnekas. Muun aikaa saan nukkua tai haaveilla...
Nukkukaa ja haaveilkaa tekin tarpeeksi. Niin syksystä selviää ihan huomaamattaan. :)
Nallemaisia halauksia lähetellen,
koiratyttönne
-Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti