sanon minä. Mikä maa se tämä on, missä on KOKO AJAN MÄRKÄÄ? Minä melkein kaipaan takaisin kotimaahani. Ja Emännältä pääsi oikeasti ihan itku, kun Michaela lähetti hänelle kuvia meidän vanhasta kotikaupungista Saksasta...
Ihan totta, noin kaunista siellä on... Tuo kaikki kukkien määrä, se on aivan uskomaton. Ja ne kaikki tuoksut! Makkarasämpylöiden palaset, jotka joku on vahingossa pudottanut maahan... Kymmenet koirat, jotka kulkevat kaduilla jättäen minulle viestejä! Oravat! Haikarat! Kissat... Milloinkohan me menemme taas sinne käymään? Aika näyttää.
Nyt sen sijaan matkailemme täällä uudessa kotimaassani vaan. Viime viikolla kävimme Emännän kanssa pikavisiitillä Herkkupojan luona! Hänellä oli kymppärit, eli hän täytti 10 kuukautta. Sitähän piti tottakai juhlistaa kruunulla! Lahjaksi veimme ämpärin ja lapion ja haran, kun he nyt asuvat sellaisessa kodissa, jonka pihalla voi tehdä hiekkakakkuja.
Lenkillä me löysimme siitä ihan Herkkupojan kodin läheltä sellaisen minulle ihan uuden ja oudon jutskan. Sen nimi oli kuulemma Koirapuisto. Wou.
Puisto oli jaettu kahteen osaan aitauksilla. Minä kuuluin osastoon "pienet koirat". Istuin hämilläni Emännän penkin vieressä seuraten, kuinka "isot koirat" temmelsivät aidan takana... Tällä kertaa muita pieniä koiria ei ollut paikalla. Minä kyllä näin siellä naapurustossa lukuisia koirakavereita! Olin ihan innoissani kaikista vaikutteista= hajuista... Samassa rapussa Herkkupojan perheen kanssa asuu muun muassa sellainen koiraherra, jonka nimi on Jerry... Siitä ehkä vielä joskus lisää myöhemmin! <3
Onhan täällä Suomessakin ihan kaunista aina silloin kun ei sada. Illat on olleet toisinaan upeita auringonlaskuineen. Enkä minä enää viitsi kovasti vastaan hangoitella silloinkaan, kun ulkona sataa. Jos nyt vaan VÄLILLÄ ois kaunista, niin satakoot sitten muun aikaa.
Näin meillä. Toivon kaikille kärsivällisyyttä harmauteen! Sytyttäkää kynttilöitä ja tunnelmoikaa! Rakkain terveisin,
Tyynenne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti