Syksyisin

Heivaan hei!

Tällä kertaa kerron millaista meillä täällä Etelä- Saksassa on syksyisin. Kesäloma alkaa ja loppuu meillä Suomea myöhemmin, ja tänä vuonna säät ovat edelleen, lokakuun alkaessa, tosi lämpöiset ja aurinko paistaa joka päivä! Koskapa hallaa ei ole vielä ollut, ei täällä myöskään ole ruskasta tietoakaan- ja punkit senkun rellestävät! (Teen ötököistä ihan oman postauksensa, joten ei tällä kertaa niistä sen enempää...)

Kaupungissa syksy näkyy ensimmäisenä Kirchweih- tapahtumassa. Ne ovat eräänlaiset uuden kirkkovuoden avajaiset, jolloin torille roudataan valtavan suuri maailmanpyörä, karuselleja, "voita ampumalla palkinto"- kojuja, sekä tottakai makkara- ja muita herkkukojuja suolaisista makeisiin! Ja aina sataa! Siispä karusellit pyörivät sen reilun viikon ajan urhoollisina valtaosin ilman ketään kyytiläistä, ja vain auringon pilkahtaessa täyttyvät hetkeksi lapsukaisista. Jäätelökahvilat tarjoavat annostensa lomassa täytettyjä kreppejä ja virittävät katostensa alle pallovalot. Illat ja aamut ovat viileitä, syyskukat täyttävät kaikki paikat parvekelaatikoista kauppojen edustoihin.

Metsässä, jossa nykyisin käymme Emännän kanssa harva se aamu, koska olemme vapaita sieluja, eli emme jaksa small talkia, varsinkaan ennen Emännän aamupalaa, on syksyisin tosi tunnelmallista! Sumuiset, kuulaat aamut antavat energiaa! Tosin emme ole ainoita...  Valitettavasti muutkin ovat huomanneet metsäkävelyiden terapeuttisen vaikutuksen ja niinpä joudumme vähän puikkelehtimaan siellä, jotta välttyisimme siltä small talkilta... ;) Saksalaiset kun eivät aina vain tyydy sanomaan "Morgen", vaan niiden pitää myös kysellä kohteliaisuudesta vaikka mitä. Minätyttö posotan omia teitäni, Emäntä sitten koettaa mahdollisimman lyhyesti jotain sanoa ja kadota perääni.

Toinen "pakopaikkamme" on sitten Kanavan varsi. Kaupungissamme kulkee Main-Tonava- kanava, jonka varressa molemmin puolin pääsee kävelytietä painelemaan kilometrikaupalla. Hyvällä säkällä ohitse voi lipua jokilaiva. Ne ovat joskus valtavia ja kulkevat hipihiljaa... Onkin välillä tosi epätodellinen olo kulkiessa niiden vierellä. Joku aina laivalta yleensä vilkuttaa meille ja hymyilee- minulle, tottakai, koska olen niin soma jahdatessani hiiriä!

Hauskaa syksyssä on myös noiden kurpitsavankkureiden ilmestyminen! Minä olen saksalaisena tosi hyvä valitsemaan meidän perheen halloween- kurpitsan. Systeemi toimii niin, että kukin tosiaan itse valitsee haluamansa kurpitsan, katsoo tuossa vasemmalla olevasta taulusta sen hinnan ja maksaa taulun alla olevaan pönttöön kyseisen summan. Luottamusta vaalitaan tässä maassa. Samalla periaatteella toimivat "poimi itse"- kukkapellot. Niistä käymme perjantaisin hakemassa Emännälle viikonloppukukkasen tai pari. Parhaillaan pöydällä kukkii valtava auringonkukka. Eikä ole kallista!

Mutta nytpä olen jaaritellut melko lailla, täytyy jättää juttua tuonnemmaksikin! Voikaahan kaikki hyvin, nauttikaa rospuuttoajasta ja kuratouhuista täysillä koirakamut! Ja omistajat- pysykäätte tyynenä...

Palataan ensi kerralla uusin jutuin taas!

- Tyyne