Aluksi pieni katsaus joulun aikaan... kuinkas muutenkaan.
Kuten tarinaani seuranneet tietävät, on perheessämme tapana tehdä retki joulukuusimetsään. Tänä vuonna kun talvisää on ollut, sanoisinko, epätoivottava, oli metsässäkin karua ja märkää. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, varsinkaan minua! Heti autosta päästyäni alkoi RIEMURALLI ympäri, ympäri, ympäri, ympäri... Miten hauskaa!! Eihän minun seurassani kerta kaikkiaan voi kuin tulla hyvälle tuulelle, säästä viis.
Löysimmekin tosi kauniit kuuset sekä meille, että Mikki Mikittäjälle. Aatoksi saimme kanssamme juhlimaan sekä Koiramummelin ja -pappelin, että Kamuni perheineen! Lisää riemua! Me Kamun kanssa tarkkailimme yhdessä milloin Olli Oravaa, milloin sitä, koska Joulupukki tulee...
Viimein illan pimeydessä kuului ovelta kolkutus ja kysymys: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Minä ilmoitin heti kuuluvalla äänellä, että kyllä on! Pukki tuoksui tänäkin vuonna ihan tutulta... Olimme Kamun kanssa molemmat aivan innoissamme kaikista lahjoista! Ilta kuluikin nopeasti leikkiessä. Jossain vaiheessa väsähdimme kumpikin... Kamu matkasänkyynsä, minä kuusen alle.
Vuosi vaihtui kotosalla, rennoissa merkeissä. Emännän joululahjaksi saama kirja avattiin ja se rupesi tarkkailemaan minua jotenkin ihan uusin silmin taas... "Mikähän tuossa on taustalla, kun nyt Tyyne tuijottaa tota Ammua... " Pahoin näyttää siltä, että minua aletaan taas YMMÄRTÄMÄÄN ihan uusin tiedoin. Kirjaan epäilemättä palataan täällä blogissa vielä!
Vuosi 2020 on siis alkanut meillä oikein lupaavasti! Olen ollut tyytyväinen, kun lauma on ollut niin paljon koossa ja silti on ollut riittävästi virikkeitäkin! Tällä lailla kun jatkuu, niin minulla ei ole mitään moitittavaa.
Sain muuten joulupukilta kaksikin älypeliä. Mitäs niillä tehdään? Siitä lisää ensi kerralla!
Voikaa hyvin, hännät pystyyn ja nokka kohti tuulta.
Esimerkkinä tästä,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti