maanantai 20. tammikuuta 2020

Tammikuun pimeyttä

Voihan hyvän tähen. Siinä lause, joka on kuulunut Emännän suusta joka ikinen- märkä, pimeä, lumeton, RASITTAVA!- tammikuun päivä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä sitä riepoo.




Mutta surulliseksi veti hetkeksi minutkin, kun saimme viikonloppuna kuulla suru-uutisen naapurista. Koiraystävämme Ransu nukkui pois. Nyt Ransu saa kirmata vihreillä niityillä ilman kipuja ja syödä niin paljon luita kuin jaksaa. Meillä kaikilla on lenkkikaveria ikävä.



Mottoni kuitenkin on, että elämä jatkuu, ja vierivä kivi ei sammaloidu. Niinpä olen koettanut parhaani mukaan keksiä kaikenlaista kepposta ja touhua! Viime bloggauksessa jo vihjasimme mun älypeleistä, tässä niistä se haastavampi...



Nyt tarkkana: Isäntä piilottaa herkkuja...


... ja sanoo: "No niin, ETSI!"


Aluksi koetan aina, josko kova vauhti ja ankara tassulla raapiminen tuottaisi tulosta. Vasta kun se ei toimi, alan miettiä, miten muuten nuo luukut ja nappulat saisi siirretyksi...



Isännän kannustava läsnäolo auttaa! Pelaaminen on hauskaa!!

Jaksetaan siis nyt vaan koko lauma pysyä positiivisena ja keksiä jotakin kivaa tekemistä. Kohta se on jo helmikuu. Valoisampaan suuntaan ollaan menossa!

Pusuja kaikille lähetellen,
Tyyne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti