Me jouluttajat olemme onnemme kukkuloilla. Kortit on postitettu, lahjat hankittu ja lähetetty aina vanhaan kotimaahamme, Saksaan, saakka. Ja sieltäpä saapui varsin mielenkiintoiselta tuoksuva paketti meillekin!
Paketista paljastui Henkilökunnalle westierasiallinen keksejä, sekä minulle tuo panta, joka on kyllä aivan kuin koru! Kehitysvammaisten käsin Saksassa tekemä, aitoa ja ainutkertaista designiä. Vähänks oon nyt juhlava. Näkeeköhän Olli sen nyt varmasti tästä ikkunasta? Vai pitäiskö mun päästä ULOS...?
Emäntä on ollut nyt jotenkin äärimmäisen tunnepitoinen. Minä sain selville, että kun Motten Emännältä tuli nämä kuvat entisestä kotimaasta, niin se alkoi kaivata sinne. Mutta on sillä jokin muukin, mikä sitä nyt liikuttaa. Minä yritän olla tukena, ja kun en jaksa, niin menen omiin touhuihini. Kokemus on jo opettanut minulle, että kyllä sen moodit joskus taas ohi menee.
Jo kolmas adventtikynttilä syttyi: se tietää sitä, että ihan pian on joulu. Meidän jouluvalmisteluihin kuuluu aina Lucianpäivä, jolloin katsomme juhlaa telsusta, ellemme selviydy paikan päälle... ja tänä vuonna ei selvitty.
Täksi jouluksi saamme Koiramummin ja -paapan, sekä Kamun perheineen meille. Sitä odotamme jo. Kävin uudella trimmaajalla ja olen Emännän mukaan SULOINEN. Hyvä. Saisiko siitä herkun?
Herkutellaan, pötkötellään, keppostellaan, hiljennytään. Katsellaan ja koetaan, nautitaan pienistä, kauniista hetkistä. Ollaan tarpeen mukaan yksin tai yhdessä. Siitä syntyy hyvä joulu.
Joulun rauhaa ja vuotta hyvää, alkavaa, teille sydämestään toivottelevat
💫 Tyyne ja Henkilökuntansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti