Se muuttui lokakuuksi, ja toi muassaan viileät ilmat, sumuiset aamut, ja kauniin ruskan! Mahtavaa!
Me käytiin Emännän kanssa Koiramummilassa ja sain tutustua uusiin lenkkipolkuihin. Hienoja, ihan taiteellisia vanhoja puita ja kaarisiltoja... Ihan piti istahtaa ihailemaan maisemia keskelle siltaa.
Emännällä ja Isännällä oli taas molemmilla niin paljon SUTINAA, että minulla kävi päivähoitajana Muori. Meillä oli mukavaa. Tutkimme pihalla. Kaikenlaisia sieniä putkahtelee yhä esille, osa tuttuja, osa ei.
Toisina päivinä on ollut niin sumuista (monellakin tavalla...) ettei Emäntä ole aina löytää minua, kun menen hyviin piiloihin... Liekö sumun syytä, että Olli Oravan lajitoveri oli jäänyt auton alle. Me surimme sitä Emännän kanssa. Onneksi Olli ja Olga ovat kyllä yhä edelleen geimeissä mukana!
Minä kaivoin yhtenä päivänä taas kraateria- siitä tuli aikas iso! Ja sen jälkeen jouduin pesulle, hyi faarao. Heti seuraavalla ulkoilukerralla karkasin uudestaan kaivuumaalle... "Voi hyvän tähen", sanoi Emäntä, "montako kertaa sut pitää päivässä pestä!!?" Minusta sellainen peseminen on kyllä ihan tarpeetonta ja vähintäänkin liioiteltua.
Nautitaan siis kukin tavallamme näistäkin ilmoista. Tunnelmoidaan, riehutaan, keppostellaan! Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kivaa voi milloinkin keksiä! Minä olen siitä elävä todiste.
Antoisia syksyn hetkiä toivoen,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti