Viime kerralla ounastelin jo tulevaksi jotakin puuhaa, mikä taas suunnattaisiin pääni menoksi- ja oikeassa olin. Tähystyspaikaltani saunan ylälauteelta havaitsin, miten verkkorullat valtasivat nurmikenttämme. Äkkiä ulos!
Emäntä ja Isäntä olivat innoissaan. Minä hämmentynyt. Mutta tapahtuipa sitten mitä tahansa, kunhan pääsen siitä osalliseksi, olen iloinen! Aika meinasi kyllä käydä vähän pitkäksi, kun minut oli kiinnitetty milloin minkäkin kuusen runkoon. Istuin siinä sitten tattina ja katselin kuinka nuo touhusivat.
Olli Oravaa koetin tähyillä, mutta se oli katsonut parhaaksi pysytellä siitä touhusta kauempana. Päivän päätteeksi nuo saivat hommansa tehdyksi. Minut vietiin ihailemaan. Aita. Meillä on aita.
En oikein ymmärrä, mistä tuo noitten rajaton riemu johtuu, mutta jos Emäntä on noin iloinen ja minä pääsen aiempaa enemmän vapaasti rallaamaan, niin hienoa! Hyvin tehty! Kannatti ehdottomasti toimia työnjohtajana. :)
Nyt voikin sitten taas ottaa iisisti vähän aikaa. Voidaan vaikka taas poiketa joku päivä meren rantaan. Kuunnella kuinka joutsenet huutavat. Katsella harmaata aamusumua veneiden yllä. Hengittää syksyä.
Lähetän tunnelmallisia hetkiä teillekin. Pukekaa lämmintä ylle ja etsiytykää luontoon. Siellä terrierin sielu lepää.
Tunnelmoivin terveisin,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti