Kun kaikki on pakattu, lennot varattu ja todistukset ynnä muut hankittu, niin sitten eikun kentälle! Kannattaa etukäteen miettiä, milloin matkustamoon mukaan tulevan lemmikin ruokkii, jottei hätä yllätä kesken matkan... Lisäksi Omistajan kannattaa pakata omaan käsimatkatavaraansa TYHJÄ pullo, jonne voi sitten lentokentällä wc:stä hakea vettä lemmikille juotavaksi. (Toki vettä voi myös ostaa turvatarkastuksen jälkeen, mutta me matkataan säästöbudjetilla...)
Lähtöselvityksessä katsotaan passit ja muut asiat kuntoon. Minut on yleensä katsottu, samoin koppani ja paperit, ja sen jälkeen olemme päässeet etenemään. Vaan ei tällä kertaa. Lufthansa tahtoi punnita minut, ja matkustuslaukkuni. Ja heidän puntarinsa mukaan me painoimme yhdessä kilon verran liikaa. Omistajille sanottiin, ettei koira voi tulla mukaan.
Ymmärsimme tottakai, että he tahtovat pitää kiinni säännöistään, joten koetimme neuvotella, voisimmeko tehdä jotain, jottei matkamme nyt sentään tähän tyssäisi. Omat käsimatkatavaramme olivat pieniä, voisiko niillä kompensoida tilannetta? Eihän kyse ollut kuin yhdestä kilogrammasta... Kaikkina (yli kymmenenä kertana) mitä olemme tätä väliä jo lentäneet, ei koskaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia... Olemme hankkineet kaikki vaaditut todistuksetkin... Mutta ei, mitään ei voi tehdä, koira ei saa tulla matkustamoon ja piste.
Mikä siis neuvoksi?
Finnair.
Marssimme saman tien Finnairin tiskille. Selitimme tilanteen. Kyllä, tiedämme, että teillä on samat painorajoitukset ja kyllä, ne ylittyvät kilogrammalla.
Asiakaspalvelu oli alusta asti aivan eri luokkaa, kiitos Reiska <3. Meiltä kyseltiin, meitä kuunneltiin. Ja lopputulema oli, että tottakai Tyyne saa tulla mukaan, tuon kilon verran pystytään joustamaan ilman muuta. Uudet liput varattiin kalliilla, kaikki ennalta varatut jutut (vuokra-auto, majoitus...) siirrettiin, koska pääsimme jatkamaan matkaa vasta seuraavana päivänä. Meidän piti siis ajaa takaisin kotiin, ja startata uudestaan aamuvarhain. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin matkaan!
Jatkossa: meidän valintamme on FINNAIR.
Münchenissä olin sitten taas kotonani. Vahdin Emännän kanssa laukkuja sillä aikaa, kun Isäntä nouti vuokra- autoamme, ja sitten eikun Autobahnalle! KUUMAA OLI KOKO VIIKON. Jos oli ollut Suomessakin, niin se jäi silti kakkoseksi... Autossa oli onneksi ilmastointi ja varsinainen majapaikkamme oli kellarikerroksessa, eli sinnekään ei läkähdytty.
Ihan ekaksi oli pakko vierailla koiratavaratalossa, Nürnbergissä!! Jei! Lunderlandeja! Ja Isäntä heltyi niin, että sain valita sieltä peräti kaksi lelua: vinkuvia tietty molemmat!! Ne ovat Ankka ja Würfeli. Yläkuvassa olemme juuri menossa kohti ruoka- ja leluosastoa (talossa on 3 kerrosta!!! joten sieltä saa mitä vaan ikinä koiralle halajaa) ja alemmassa kuvassa olen valinnut Ankan.
Kotikaupungissa, Schwabachissa, kiersimme sitten tottakai kaikki tutut kulmat... Muistin jokaisen nurkan, missä piti alkaa vaanimaan, jos kissa olisi ikkunalaudalla, tai toisessa paikassa puskassa, auton alla... Kissat! Osasin. Istuin kuin nakki odottamaan tienristeyksissä kuten oli opetettu tekemään. Noi yhdet ihmettelivät: miten se voi muistaa kaiken?? - Miten en muistaisi?!
Ylläripylläreitäkin sattui. Yhtenä aamulenkkinä kuulin sivulta yhtäkkiä outoa määkinää. MITÄ!? Lauma vuohia jolkotti ihan kohti meitä!! Minä oikein hyppäsin ilmaan yllätyksestä, menin Emännän taakse piiloon ja sanoin: WuF! Kyllä Emännällä oli hauskaa. Ei niitä vaan ennen ollut tuolla laitumella... Kummia tyyppejä.
Pääosin kaikki oli kuitenkin ennallaan. Minun lapsuusmaisemani. Niistä aion kertoa lisää vielä seuraavassa postauksessakin. Pysykää siis kuulolla!
Matkaterveisin reissunaisenne,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti