Tällä kertaa blogissani vuorossa on Emännän haastattelu! Haastattelijana minä, Tyyne!
Hauskoja lukuhetkiä...
Nimi: "Emäntä"
(Salanimi: "Tyynen Mamma")
No. Ensimmäiset kolme vuotta Tyynen Emäntänä ovat pian takana. Kysyn sinulta vain yhden kysymyksen, sen tärkeimmän: Mitä olet omasta mielestäsi oppinut?
- "Vaikka mitä. En olisi kuuna kullan valkeana osannut kuvitella, miten paljon koiran omistajana voi oppia. Itsestään, muista ihmisistä... koirista puhumattakaan. Sinä, Tyyne, olet opettanut minulle esimerkiksi seuraavia asioita:
- Etukäteen valmistautuminen on tärkeää. Sitä tärkeämpää on osata ottaa rennosti ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy- sillä Tyyne osaa! Tyynen voi ottaa mukaan mitä erilaisimpiin paikkoihin ja se selviää aina. Kylässä kuin kylässä Tyyne käyttäytyy melko varmasti hyvin, onhan se totutettu niin hirmuisen moniin juttuihin pennusta saakka. Valmistautumiseksi riittää, että ottaa mukaan Tyynen kopan, turvapaikan, siltä varalta, etteivät kaikki muut läsnäolijat osaa käyttäytyä ja Tyyne tarvitsee paikan, minne vetäytyä saadakseen olla rauhassa.
- Elämä eletään askel kerrallaan. On tärkeää osata pysähtyä ja nauttia joka hetkestä! Tai välillä vaihtoehtoisesti antaa mennä täysillä, jos siltä tuntuu!! Positiivisia kokemuksia voi kerätä niin kuin mustikoita heinään, ja niistä sitten makustella masunsa täyteen hyvää mieltä. Miksi surra, kun voi pitää hauskaa??
- Jos jostain ei tykkää, ei oo pakko. Vettä voi aivan hyvin ihailla rannalta, ei sinne tartte itseään väkipakolla tunkea. Ylipäätään kannattaa tehdä viisaita valintoja siinä, ketä kuuntelee, ja ketä ei.
- Kasvatusmenetelmistä kiristys, uhkaus, vai lahjonta, on Tyyne opettanut, että nuo kaksi ekaa ovat täysin tehottomia- ne voi ravistaa pois kuin veden hanhen selästä!- sen sijaan tuo kolmas! Sitä Tyyne suosittelee lämpimästi! Lisää vaan lahjontaa, aina tepsii! Paitsi eivät typerät lahjat tietenkään, pitäähän asioihin muistaa suhtautua aina terveen kriittisesti.
- KUN terrieri ei tottele, et vaan ole osannut. Emäntänä voin masentua, tai sitten iloita, että olen joka tapauksessa oppinut, ja yhtyä tuohon ylläolevaan aforismiin täydestä sydämestä. Ja kun Tyyne sitten tahtoo totella- se vasta tuntuu IHANALTA. <3
- Ja viimeisenä tärkein: rehellisyys ja johdonmukaisuus ne maan perivät. Ei on aina ei. Jos yhden kerran annan periksi, voin unohtaa Tyynen kunnioituksen ja se kokeilee sen jälkeen yhä uudestaan, olisiko tänään ei-, vai sittenkin joo- päivä... Tätä sinnikyyttä Emännän on pakko ihailla. Tyyne on opettanut, että koira voi parhaiten, kun se tietää selkeästi, mitkä ovat säännöt, ja voi luottaa siihen, että niistä tosiaan pidetään kiinni."
Veikkaan, että Emäntäni on oppinut paljon muutakin kyllä... mutta noissa asioissa olen samaa mieltä. Minulla on tosiaan tällä viikolla Synttärit, joten tämän haastattelun myötä tallensin tänne blogiini nyt ajatuksia, joita kolmessa vuodessa Emännälle on herännyt. Voidaan sitten myöhemmin palata katsomaan, mitä joskus ollaan ajateltu.
Mitä te olette viime aikoina oppineet? Minä opin muun muassa, että kun salavihkaa menee nuolemaan syöttötuolin kauttaaltaan puhtaaksi, seuraa siitä löysävatsaisuutta. (Aion silti tottakai kokeilla tehdä sen heti paikalla uudestaan, kunhan vaan seuraava tilaisuus ilmaantuu!!!) Emäntä ei kommentoi tätä sen enempää.
Riemullista viikon jatkoa teille kaikille, minä lähden lenkille!
Terkuin,
Tyyne, kohta 3 vuotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti