Viime aikoina on ollut jotenkin aika seesteistä. Minä yritän, että TAPAHTUISI jotain, mutta ei- syksy on näköjään saanut koko muun laumani valtaansa. Emäntä piristyy onneksi edes sentään niinä ANIHARVINAISINA päivinä, kun outo valoilmiö ilmestyy hetkeksi voimaa antamaan.
Isäntä puolestaan pomppaa kuin vieteriukko laatikostaan heti, kun puhelin piippaa. Mitä nyt on tekeillä? Tuo on kummaa käytöstä... Etsitään vauhdilla kaapeista oudonhajuisia vaatteita, radiopuhelinta, makkaraa- ja kysymyksiä kajahtelee: "Missä ne mun villasukat on???"
"Se menee taas sinne hirvimetsälle, Tyyne."
Minua kiinnostaa se, saankohan sitten maistaa sitä hirveä? Minusta se olisi vähintäänkin kohtuullista, kun en kuitenkaan pääse edes mukaan...
Onneksi välillä naapurissa vierailee ystäväni Ransu! Minä karkaan silloin toisinaan pellon poikki sitä morjenstamaan! Me mennä köpötellään peräkkäin pihaa ympäri ja joskus pidetään melkoista ääntä! Molemmilla kun on tapana jutella. Minä juttelen yleensä sanomalla nau tai muulla tavoin suht hiljaisella äänellä- Ransu puolestaan ottaa voimaa keuhkot täyteen ja antaa palaa: "WOUWOUWOU. WOU. WOUWOU." Eihän siinä saa ääntään kuuluviin kukaan muu! Mutta kun Emännät vastaavat sille: "Selväks tuli, joo" niin sit se yleensä hiljenee. Mukava kaveri. <3
Bestikseltäni Mottelta tuli kuvaterveisiä Saksasta. Siellä on ollut päivisin vielä 20- asteen lämpöjä! Mottella on minua ikävä. Lenkillä se oli hakenut vanhasta muistista meille molemmille kepit. <3 <3
Emäntä uhmasi pimeyttä laittamalla ekat "jouluvalot" ikkunaan! Kerta kaikkiaan!! Tarkoittaako tämä siis sitä, että voimme alkaa odottamaan LUNTA. Mahtavaa!! Minä en kyllä hievahdakaan ikkunan äärestä, jotta voin sitten heti ilmoittaa, kun ensilumi sataa maahan. RAKASTAN LUNTA.
Rakastan kyllä myös näitä kultaisia lokakuun päiviä lehtikasoissa. Ja ylipäätään monia monia muitakin elämän ilmiöitä! Sehän meissä koirissa on niin parasta, kun rakastamme kaiken maailman juttuja ja sitä seuratessa maailma muuttuu hetkessä paremmaksi myös Isäntäväelle.
Rakkautta lokakuuhunne lähetellen,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti