Kevät keikkuen tulevi- lumet läks, vaan lisää ovat taas luvanneet kylmiä päiviä kuulemma. Emännät, minun ja Moten, vaihtavat kiihkeästi kuulumisia säätilojen eroista Suomen ja Saksan välillä- niinpä tiedämme, miten siellä jo täyttä häkää grillataan, ja viikonloput vietetään aurinkoa palvoen Rothseen rannoilla...
No mutta- sielläpä ei ole sinivuokkoja. Ainaskaan ei olla niitä ikinä nähty. Ja valkovuokotkin ovat ihan erinäköisiä, vähän suurempia kuin meillä täällä pohjoisessa ja lisäksi niissä on enemmän terälehtiä per kukka. Emäntä on täysin sinivuokkojen lumoissa. Ei oo kauniimpaa, se huokailee...
Keväästä Saksassa jäi Emännän mieleen paitsi ihanat ilmat, parsat hollandaise- kastikkeessa, KUKAT kukkakaupoissa!... niin valitettavasti myös: PUNKIT. Ja minähän olen, kuten jo tutut tietävätkin, aivan ensiluokkainen punkkimagneetti. Kevääntulon tiesi siis kotimaassani siitä, että JOKA LENKIN JÄLKEEN minusta löytyi keskimäärin 2-5 verenimijää. Punkkeja on Baijerissa Saksan mittapuussa ajateltuna hiukan enemmän kuin muualla, ja kuulemma myös tautisia yksilöitä riittää niiden joukossa.
Miten niitä voi sitten koettaa estää pääsemästä veren makuun? No, voi koettaa luomukarkoitusta: turkkiini siveltiin esimerkiksi kookosöljyä pieni määrä juuri ennen lenkille lähtöä, sen hajun pitäisi karkoittaa. Tai sitten siellä oli käytössä teepuuöljyn tuoksuinen sampoo, jolla koiran voi pestä- sen tuoksu pitäisi niin ikään olla sekä kirpuille, että punkeille vastenmielinen.
Minä sain kyllä tosiaankin toimia kaikenlaisten öttiäisten torjunta- ja karkoitusharjoitusten apulaisena siellä asuessamme... Etelän maissa esimerkiksi kirput leviävät ihan eri volyymeilla kuin täällä pohjan perukoilla! Siilejä muun muassa kehoitettiin karttamaan sen vuoksi, että ne hyvin usein oikein kuhisivat kirppuja! Kirput ja punkit kummatkin vielä lisääntyvät aivan hirmuista vauhtia, joten niiden kanssa kannattaa kyllä ennemmin katsoa kuin katua- eli joka lenkin jälkeen aina syyniin!
Koskapa olen rotukuvaukseni mukaisesti myöskin oikea Pikkukaivuri, löydän öttiäisten ohella kyllä jos jonkinlaiset muutkin etanat, madot ja pöpöt ja sitten on taas maha kuralla. Ja tokihan pitkässä heinikossa, rannoilla, sekä ylipäätään kaikkialla luonnossa liikkuessa ne ötöt nyt vaan yksinkertaisesti tuppaavat tarttumaan mukaan. Saksassa se öttiäiskausi on jo täydessä vauhdissa, täällä ei vielä! Jee!! Kannatan kuitenkin varustautumista mieluusti jo etukäteen, kyselkää lisävinkkejä kesävaivojen torjuntaan jo nyt vaikkapa Timantista! Ja jos -> kun punkki tarttuu koiraan, niin sen poistamiseenkin apua on sieltä saatavilla! Kurkatkaa ja shopatkaa esimerkiksi täältä: https://elainklinikkatimantti.avoinna24.fi/webstore#f/g-158e1964-7770-11e6-98a3-fa163e644548
Suomessahan syöpäläistorjuntakeinoja riittää, esimerkiksi suosikkini SAUNA. Jää nähtäväksi, miten paljon punkkeja täällä kevään edetessä onnistun keräämään... Toivon mukaan vähemmän. Saunassa käyn varmuuden vuoksi säännöllisesti!
Mutta takaisin kevätpuuhiin! Olen jälleen hyvin innolla ja aktiivisesti autellut viime viikolla, kun meille tuli vuokralle SILPPURI. Isäntä sitä siirteli Mönkkärillä, ja minätyttö pyysin, ja pääsin, kyytiin! Brum Brum!! Vähänks kivaa!! Korvat vaan hulmusi! Emäntä ehti juuri ja juuri kameroineen pois alta, kun me mentiin.
Itse oksien silppuamiseen en saanut osallistua, minut sidottiin valjaissani taaemmaksi siitä melusta. Aikani minä jaksoin siinä istua, mutta hain sitten maasta itselleni oman kepin ja silppusin sen. Siis sehän tässä oli homman nimi- eikös?! Se oli aika rankka päivä, illalla vielä alkoi se käsittämätön lumisademyrsky... Mutta nyt on piha siisti, Emäntä iloinen.
Täällä alkaa päivälenkkiaika painaa päälle, lopetellaan siis tältä erää tähän! Rentoja hetkiä ja aurinkoisia kevätretkiä teille toivottelee:
- Tyyne
Yhteistyössä: Eläinklinikka timantti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti