tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kevättä täällä ja Saksassa

Hyr vaan!


Minätyttö se täällä hyrisen- ilosta, koska TAAS TULEE LUNTA!!! Ihanaa! Minulla on aivan mahtava mieli! Ja kyllä sekin on sitten mukavaa, että ne toivat minut tänne, tällaiseen kotiin, mistä voin tarkkailla maailmaa -melko minimaalisella akrobatialla- ihan joka ikkunasta...


En voi lainkaan käsittää, miksi Emäntä sen sijaan hyrisee kylmästä vaan ja narisee, "kun ei ikinä pääse puutarhatöitä aloittamaan kun aina vaan tulee takatalvia"! Pah, luulisi senkin jo tietävän, että kevät on Suomessa juuri tällainen, ja kyllä se siitä vielä lämpiää...

Emännän narina vaan voimistui, kun se oli Motten Emännän kanssa yhteydessä ja näimme, millaiselta se sää siellä rakkaassa Baijerissa tällä hetkellä näyttää. No, verratkaa ite:

Minulla!

Mottella!

Olen niin iloissani myös siitä, miten aikaisin tulee valoisaa! Herään kukonlaulun aikaan! Ja ripirapi-ripirapitan Emännän sängyn viereen. Se herää aina. Ja koettaa näytellä, että muka nukkuu. Minä vaan tapitan sitä enkä hievahdakaan ennen kuin se antaa periksi ja nousee... Tänään me oltiin pelloilla jo viideltä! Mahtavaa! 


Minä olen niin ikään jo osoittanut agronomiset ja hortonomiset kykyni. Sen lisäksi, että maistelen jo asiantuntijan ilmein jäniksenpapanoita pelloilla, osallistun myös suurella tarmolla puutarhan hoitoon. Erityisosaamisalueeni on KAIVAMINEN. Ou jee. Emäntä sen aloitti: hän alkoi yhtenä päivänä suureksi yllätyksekseni noukkia jotain penkistä ja viskoa kaivamansa maahan. Menin heti ihan lähituntumalle- tämä se vasta oli uutta! Minäkin tahdon! Tyyne auttaa!! Ja eikun kaivamaan niin että multaa lensi monen metrin päähän oikein kaaressa. Emäntä ei hennonut kovasti kieltää, osoitti vaan minulle vähän paremman alueen, ja antoi minun kaivaa... 

Niin kivaa täällä on! Ja meillä kävi taas vieraitakin: ensin Herkkupoika perheineen ja sitten Koiramummit ja -Pappa. Ja Mikki Mikittäjä! Hän osaa leikkiä palloleikkejä kanssani erityisen hyvin. Hänellä onkin vuosikymmenten kokemus erilaisista Koirakavereista, ei siis ihme. Herkkupojan hoitamisesta selviän jo tosi hyvin. Hän on minusta mukava heppu. 


Nyt pitää jatkaa kyttäämistä, jatketaan siis myöhemmin lisää. Ensi kerralla aiheena ÖTÖKÄT. Pysykää mukana! 

Tyyne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti