Meidän perheen kesä alkaa, kun päästään saareen! Siellä on meidän sukumökki, ja sinne mennään siis veneellä! Minä veneilen tietenkin aina pelastusliiveissä, mutta tämän kuvan Emäntä otti, kun me tytöt oltiin laiturissa olevassa veneessä ottamassa arskaa... ;)
Ja tosiaankin- aurinko paistoi, ja oli lämmintä! Jei! Emäntä yleensä marisee, että yleensä sillä on saaressa aina kylmä, sataa tai ainakin tuulee... No, tällä kertaa ei tarvinnut valittaa. Nyt kierrätän teitä meidän kesäpaikassa, ja esittelen paikat.
Tässä on Mustikkametsä. Siellä saan juosta vapaasti, enhän voi kadota, koska ollaan saarella... Oikeastaan koko mökkielämä tarkoittaa meille metsäilyä. Emäntä tykkää poimia niitä mustikoita, minäkin opin viime syksynä syömään niitä puskista. Terveellistä! Superfoodia.
Kukkulalla sijaitsee meidän nukkuma- aitta. Minulla on siellä oma peti. Valitsin sen kerran ihan itse käydessämme Terrassa, ja se on tosi mieluinen! Terraa muuten voin suositella lämpimästi- se on yksi harvoista suomalaisista kaupoista, jonka ovessa ei ole sitä raivostuttavaa kuvaa koirasta, jonka päällä on rasti. En voi ymmärtää, miksi se kuva löytyy lähes joka paikasta tässä maassa. Saksalaisesta näkökulmasta tosi outoa...
Mutta takaisin saareen, ja nyt olen Isännän ladon nurkalla. Tää lato on todella hieno, meidän ylpeys. Isäntä on tehnyt sen alusta asti ihan itse. Se on sellainen Puuha-Pete. Lomalla touhutaan! Minä olen samaa maata! No, välillä Emäntäkin kyllä innostuu, mutta se pystyy kyllä meitä huomattavasti paremmin ihan vaan lököilemään.
Saaressa on vaan yksi vähän pelottava juttu: vettä. Joka puolella. Uuf. Minä pikkuisena pallerona putosin laiturilta järveen, pelastusliiveissäni, ja olin ihan ihmeissäni! Emäntä huusi kannustushuutoja laiturilta: "Hyvä Tyyne, ui ui, hyvin menee, tännepäin..." ja minä pärskin itseni rantaan... Saatuani kuivaa maata tassujeni alle rallasin täysillä ympyrää, kun oli niin hirveen jännittävää ollut, ja haukuin, ja rallasin taas!! Ja sen jälkeen uiminen sai minulle riittää. Onneksi Emäntä ymmärtää minua hyvin, sekään ei ole uimareita. Mieluummin me otetaan arskaa. Tai saunotaan.
Onhan vesi silti aivan mahtavan kaunista. Varsinkin kun järvi on peilityyni, kuikka huutaa, ja aurinko on juuri nousemassa. Juuri sellaista oli aamuisin. Isäntä missaa nää hetket, kun se vaan koisaa. Me tytöt fiilistellään senkin edestä.
Nautiskellaan nyt, alkukesä on ihan parasta aikaa.
Tyyniä kesätuulosia teillekin, toivottelee,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti