Nytpä pääsikin aikaa kulumaan melko lailla sitten viime kuulumisistani, sorry vaan! Kuten aiemmin suunnittelin, kerron tänään syntymäpäivistäni! Ensin saatte vertailla, miltä olen näyttänyt ja miten muuttunut ajan myötä! - Kyllä minä olen sitten SOMA.
Ensimmäisessä kuvassa olen "nolla" vuotta, ja se on napattu kiireellä, joten ei ole turhan tarkka... Kun olin pikkuruinen, piti kuvat ottaa pikavauhtia, minä olin niin eläväinen! Yhä Emännällä on toisinaan liian hidas laukaisukäsi ja paras tilanne on usein jo kuvaa otettaessa ohi. Toisessa kuvassa olen 1 vuotta. Huomaa tarkka ilme. Emännällä on mitä todennäköisimmin jokin herkku kädessään... Ja kolmannessa kuvassa osaan jo tämän poseeraamisen ja ilmeeni kuvastaa viisasta ja tyyntä luonnettani. Vai mitä sanotte? Kuvaan olen ottanut myös tämänhetkisen lempileluni, Vinku Pallon. Sitä kannetaan niin hellällä puruotteella, että Isäntäväen toteamus: "Saa nähdä taas, kauanko tuokin pysyy ehjänä" on osoittautunut ihan turhaksi; Vinku Palloa ei rikota.
Hupaisasti kaikissa kuvissa nökötän saman lakanan päällä! Kyllä meillä siis muitakin lakanoita on... Ja tämä on useimmiten pesussa, koska se on "Tyynen lakana".
Täyttäessäni yhden vuoden hurahti Emäntä tietysti täysin ja kutsui meille oikein synttärivieraitakin! Ketäs muita kuin ystävämme Motten Emäntineen! Ennen kutsuja kävimme kaupassa ja poikkeuksellisesti minäkin pääsin mukaan...
Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmetyttää, miten kukaan ei meidän paikallisessa "Prismassa" kommentoinut mitään, vaikka koiraa kuljetettiin elintarvikeosastoilla... Sain osakseni vain iloisia hymyjä ja kommentteja muilta shoppaajilta! Nyttemmin olen yhä päässyt mukaan rautakauppoihin, kemikaalioihin, ynnä kukkakauppaan... Sen lisäksi osaan tosiaankin loistavasti odottaa tarvittaessa kaupan edessä istuen, mikäli en sisälle pääse.
No mutta takaisin synttäreihin! Ekana synttärinäni sain paljon lahjoja ja tottakai täyden huomion kaikilta- vaikka Motte koetti kyllä saada myös osansa huomionosoituksista... Emännät ja Isäntä söivät kakkua ja joivat synttärikahveet, me leikittiin.
Tänä toisena synttärinäni juhlimme aamulla kotona "perheen parissa" ja sitten päivällä ajoimme Emännän kanssa "Motten metsään", jossa sitten temmelsimme kuten aina. Olin itse valinnut lahjani sellaisesta ihanasta koirakaupasta. Toisin sanoen tuon narupallon. Osaan ylipäätään hienosti tehdä valintoja! Kun Emäntä piti kummassakin kädessään palloa siellä kaupassa ja kysyi: "Kumpi otetaan?" niin minä osasin heti epäröimättä nenuttaa tuota kirjavaa pallosta. Ja se on ollut myös tosi mieluinen. Ei kuitenkaan yhtä kiva kuin Vinku Pallo. Tietenkään.
Paketissa oli myös Herkku. RAKASTAN HERKKUJA. Mikä parasta, nyt on tapahtunut jotain kerta kaikkiaan upeaa! Minusta on tullut reilu viikko sitten jotakin sellaista kuin "Herkkutyttö"! Olen hyvin motivoitunut!! Emäntä koettaa kyllä toppuutella ja sanoa, että oikeasti se sana on Serkkutyttö... Joka tapauksessa se liittyy jotenkin siihen, että Emännästä on tullut Täti ja Kummitäti, ja siispä minusta se koiraserkku- elikä Herkkutyttö. Joka tapauksessa MAHTAVAA. :) Me ollaan niin onnellisia tästä.
Ensi kerralla taidan kertoilla taas reissujuttuja... Tällä kertaa täältä mun kotimaasta, jossa olemme niin ikään matkustelleet eri puolilla. Pysykää siis matkassa!
Kuratassuterveisin,
Tyyne
J.K. Ja pian alkaa virallisesti joulun odotuskin... Me taidetaan Emännän kanssa jo viikonloppuna aloittaa koristelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti