Ensi viikkoinani minut totutettiin Koppaan. Aluksi sain tutkia sitä kaikessa rauhassa, kassin molemmat päät olivat auki, jotta sain kulkea sisään ja ulos vapaasti kuin tunnelissa ikään. Me terrierithän yleensä pidämme luolahommista, joten minusta Kopassa oli varsin mukavaa. Vähitellen edettiin harjoittelemaan, miten Kopassa syödään herkkua ja Emäntä sulkee ovet. Sekin sujui pian hienosti. Sain mennä Koppaan nukkumaan ja opin menemään sinne käskystä, saaden herkun palkakseni. Olennaista harjoittelussa oli, että tilanteet olivat aina rauhallisia- Kopassa ei riehuttu! Kopan tultua tällä tavoin lempipaikakseni, minut muun muassa vietiin siellä autoajeluille.
Koska Emäntä ja Isäntä ovat suomalaisia ja asumme täällä Saksassa, piti minun tietysti ensi tilassa tutustua myös Lentokenttään. Siitä tuli heti paikalla lempipaikkani! Niin hauskoja jalkoja! Vilinää! Pyörillä vedettäviä lentolaukkuja, matkalaukkuja, lapsia, muita koiriakin silloin tällöin... Emäntä ja Isäntä olivat äiminä, kuinka kotonani minä kaiken sen vilinän keskellä olin... Häntä porkkanana painelin vaan alusta asti menemään siellä jalkameressä!
Itse lentokoneessa matkustusta harjoittelin sitten ekaa kertaa jo muutaman kuukauden iässä, sitäkin. Alle 8 kg. (laukkunsa kanssa yhdessä laskettuna) painavat koirat, jotka mahtuvat helposti määräysten mukaiseen Koppaansa, sekä omaavat Passin ja ovat sirutettuja ja rokotettuja ja madotettuja, saavat matkustaa omistajiensa kanssa matkustamotilassa. Lennolla saa olla matkustamotilassa vain yksi koiramatkustaja, ja lennon aikana Kopasta ei saa poistua. Mm. Finnairilla koira matkustaa sujuvasti ja per matka minusta maksetaan 40 Euroa.
Rutiinit ovat A ja O. Ennen lentomatkaa käymme tietysti pitkähköllä lenkillä. Ruokaa minulle annetaan viimeisen kerran joitain tunteja ennen matkaa, jolloin ehdin käydä asioillani eikä tule hätä koneessa. Kentällä tallustan Emännän ja Isännän mukana. Odotan jonoissa omalla paikallani. Kun istutaan jonnekin syömään tai odottelemaan, makaan Omistajien tuolin alla ja saan sinne vettä omaan Kuppiini. Juuri ennen koneeseen menoa käydään Emännän kanssa Tyttöjen Vessassa. Minulle laitetaan sinne lattialle Unterlagen (eli pissa- alusta) jonne voin tehdä vielä lähtöpisut. (Pienenä teinkin, nykyisin en enää.) Sitten vaan käskyllä "Tyyne Koppaan", menen Koppaani, kääriydyn kerälle ja viimeistään Finnairin lähtömusiikin koneessa kuullessani nukahdan! Ja seuraavan kerran yleensä herään vasta, kun Koppa avataan perillä.
Matkustelu on siis minusta kerta kaikkiaan mukavaa. On parasta olla mukana! Kun Isäntä on lähdössä työmatkalle, minut saattaa löytää matkalaukusta, jonne olen itse mennyt, jotta varmasti tulen mukaan. No, se ei kyllä ole vielä onnistunut. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se nyt meni? Myös Suomessa olen saanut oppia kesällä, miten matkustetaan Veneellä. Minulla on Pelastusliivit ja istun omalla paikallani. Yleensä tavaraa on matkassa melkoisesti!
Matkustelusta tulette vielä kuulemaan lisää! Ensi kerralla pääsette sitten kanssani saksalaiseen Koirakouluun! Kasvatukseen liittyen muuten vielä yksi juttu: Parhaat koirankasvatusvinkkinsä Emäntä ylipäätään kokee saaneensa Tuire Kaimion "Pennun kasvatus: pennusta kunnon koiraksi"- kirjasta. Muun muassa autoon totuttaminen ja ylipäätään uusien asioiden kohtaaminen on tuossa kirjassa meidän mielestä erityisen hyvin ja konkreettisesti kuvattu. Että tämä tässä välissä vaan tiedoksi, jos joku kaipaa käytännön kasvatusvinkkejä! Eikä muuten saada mitään etuja tästä "mainoksesta", jos joku sitä miettii... eikä olla myöskään yhteistyössä Finnairin kanssa. Ehkä pitäisikin ilmoittautua? ;)
Siispä ensi kertaan!
Pysytään Tyynenä,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti