Aika senkun rientää... Siitä on nyt yli puolitoista vuotta kun minut ilmoitettiin mukaan pentujen Leikkitunnille. Mentiin koko perheellä, parkkipaikka kuhisi autoista, innokkaista pennuista ja omistajista. Pomo, Christian, odotteli jo aidatun pihan puolella ja päästi meidät sisäpuolelle. Ensin olisi pitänyt tehdä Pisut vähän sivummalle, muttei siitä meinannut tulla siinä hektisessä tunnelmassa mitään... Jos Kakka tuli aitauksen sisäpuolelle, oli omistajien kiireen kaupalla haettava lapio ja kiikutettava jätös erilliseen roskikseen. Itse aitaus oli iso, siellä oli erilaisia temppupaikkoja ja esteitä, juomapaikka, katos ja hiekkaa ja nurmea, jolla temmeltää. Ja kyllä me temmellettiinkin!
Minua jännitti siellä aluksi tosi paljon. Pian hoksasin, että korkean kiipeilytelineen päällä olin turvassa, ja sinne sitten vipelsin istumaan. Muut jäivät kuin "naalit" kalliolle! Paitsi, hmm, oikeastaanhan asia oli täysin päinvastoin: MINÄHÄN SE NÄYTIN NAALILTA, eli napaketulta, tai jääkarhunpennulta, kuten omistajani minua pentuna kuvasivat. Ja toden totta- katsokaapa telkusta kun sieltä tulee ohjelmaa em. Eläimistä, ja verratkaa sitten minusta otettuihin kuviin- yhdennäköisyys on ilmeinen.
Leikkitunti alkoi siten, että kaikki pennut tulivat taluttimissaan omistajan kanssa aidatulle pihalle, asetuimme ympyrään ja istuimme omistajan viereen. (Se oli siis ainakin Christianin suunnitelmassa niin...) Kun Christian antoi luvan, meidät päästettiin vapaaksi. Hihnassa emme päässeet toisiamme nuuhkimaan, ainoastaan vapaana. Olihan siellä vilskettä! Isojakin koiranpentuja, joista en niin kovasti tykännyt, kun ne tunkivat niin lähelle ja halusivat haistella peppuni. Törkeää. Onneksi tutustuin jo heti alussa ystävääni Motteen! Me sitten leikittiin aika paljon kaksin ja juostiin muita karkuun! Minä juoksin ympyrää lujempaa kuin kukaan muu!
Tunnin loppupuolella meidät kutsuttiin omistajien luokse ja saimme hihnassa tutustua niihin esteisiin ja kiipeilyjutskiin. Minä olin niistä ihan intona, ja sain olla ryhmän kärjessä "näyttämässä mallia"! Kaikki muutkin tahtoivat oppia, miten suomeksi annetaan käsky: HYPPÄÄ! Ja sekös herätti saksalaisissa hilpeyttä... Tunnin päätyttyä ajettiin sitten autolla takaisin kotiin, yleensä suoraa tietä BADEWANNEEN, kylpyyn siis!!! Yäk. -Onneksi sain sentään sinne Kylpyankan lohdutukseksi mukaan.
Leikkitunnilla kävimme melko ahkerasti ehkä vuoden ajan. Sen rinnalla aloitimme lisäksi säännölliset omat lenkit Motten ja Emäntien kanssa. Me neljä, Yhdessä, aloitimme myös Koirakoulussa! Mitä siellä tapahtui? Siitä kuulette ensi kerralla...
Nautitaan syksystä, voikaa hyvin!
Tsau,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti