Oletteko koskaan kuvitelleet pientä, söpöä, valkoista koiraa, joka häntä pystyssä seuraisi teitä ja poimisi teille kedolta tulppaaneita? Joka pysyisi aina kotinurkissa, lötköttäisi sylissänne ja tekisi mitä ikinä keksitte siltä pyytää? Ja tämän koiran rotuhan olisi tokikin valkoinen länsiylämaanterrieri?
Juu ei.
Osa tuosta yllä olevasta on tietenkin totta! Söpö, valkoinen (useimmiten...), häntä (useimmiten) pystyssä- check. Mutta ettäkö olisimme jotenkin pieniä ja aina tottelevaisia- emme ole! Todistin tämän ottamalla yhteen Landseerin kanssa. (Se on sellainen minua vähän isompi, voitte googlata.)
Ellei tuttu supernainen olisi kirjaimellisesti hyökännyt keskelle taisteluamme, en tiedä, olisinko vielä tässä sanelemassa tätä bloggausta. Emäntä HUUSI MINULLE. Ja Isännälle. "KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ TOLVANOITA MOLEMMAT. ETTEKÖ TE KOSKAAN OPI?????!!!!!"
Ensin pidin vaan pokkaa. Suurimman adrenaliinipiikin laskettua kuitenkin havaitsin, että ottipa kipeää. En nimittäin päässyt pariin päivään juuri liikkumaan. Vasemmassa lavassa oli muisto kaverin hampaasta, se sattui kehoon ja sieluun.
Mutta mieleltään SUURI ei kauaksi aikaa jää mokomaa takapakkia suremaan! Noin viikon kuluttua olin taas entisessä iskussa!
RUSAKKOHÄLYTYS! RUSAKKOHÄLYTYS! HÄLYTYS!! HÄLYTYS!!! ...
Ja eikun perään!!!
Mikä sitten oli tämän tarinan opetus?
Koko meidän perhe toivoo, että jokainen tätä lukeva ymmärtää nyt viimeistään, että terrieri on terrieri eikä muuksi muutu. Me ollaan paras rotu. Me ollaan ihanimpia, rasittavimpia, palkitsevimpia, kaikin puolin SUURIMPIA kaikista koirista. Ja parhaita, sanoinko sen jo?
Miettikää siis tarkoin, jos koiraa halajatte, että mitä olette vailla. Mekin mietitään. Mutta jostain syystä minä vaan epäilen, että seuraava koiramme voi kuitenkin sekin olla westie. Niin uskomattomalta kun se tällä hetkellä tuntuukin... <3
Sumuisten aamulenkkien aikana kuuluva tsuhahdus kertoo, että westie on löytänyt pellolta hiiren. Tsuh! Emäntä kuvaa erikoisen kaunista hämähäkkiä verkkoineen... Viileä tuuli ja kuusten lomasta kurkistava aurinko, syksyltä tuoksuvat pellot.
Tänäkin aamuna yhdessä. Kiitos siitä!
Kultaisia hetkiä teidänkin päiviinne toivotellen,
pieni, SUURI Tyynenne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti