Kesälomat takana, muttei KESÄ sentään kokonaan! Elokuun kuuluisat tummat illat ovat saapuneet, ja voimme itse kukin hiljalleen asettua arjen askareisiin. Välillä otamme Emännän kanssa rennommin ja käymme rannalla tuijottelemassa veneitä ja vettä, välillä sitten taas totisemmin puurramme töissä.
Kesäämme mahtui jälleen monenmoista tapahtumaa! Oli uuden laiturin rakentamista Isännän apuna ja Laituritarkastajana. Ja vieraita vilisi mökillä ja kotosalla...
Välillä olin sosiaalisempi, välillä vetäydyin koppaani omiin aatoksiini. Espanjalaisia ja meksikolaisia tuttuja, naapurin Ransun perheineen sekä muita ystäviä kestitsimme taikka muutoin vain tapasimme, aina kun noilta yrittäjiltä suinkin aikaa liikeni.
Minä sain jatkuvalla syötöllä treenata lastenhoitotaitojani ja ne ovatkin pienten vieraiden myötä kehittyneet valtavasti! Koirapelkoiset, koirahullut, koiraantottumattomat, ja muut, ovat tänä kesänä päässeet harjoittelemaan kanssani, miten koiran kanssa kommunikoidaan. Emännän sydämen asia onkin ohjata kaikki ihmiset ymmärtämään koiran kieltä! Ja ennen kaikkea lapset.
Vaikka itse sanonkin, olen kyllä siihen hommaan aivan ideaali. Tarpeeksi itsenäinen, riittävän kiltti. Ja kunhan sen kaiken sosiaalistamisen vastapainoksi ja jälkeen aina vaan pääsen omiin seikkailuihini, ei minulla ole mitään sitä vastaan.
Monipuolista touhua ollut ja sitä myös tulossa lisää. Kiva niin. Vaihtelu virkistää. Ja rutiinit maadottavat, antavat otteen elämän arvaamattomassa virrassa: kyllä, tämän osaan ja selvitän, tämä on jo tuttu juttu.
Rohkeutta ja iloisia hetkiä arkeenne toivoen,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti