Hitsin lunta senkun tulee. Minä jo välillä kyllästyin, kun se tarttuu niin kuin takiainen mun turkkiini! Kattokaa itse- mun nenäkin on ihan lumipallojen vallassa! Miten sillä nyt mitään Ollia etsitään?? Kysyn vaan!
Valitsen välillä tieni: esimerkiksi en lähde ollenkaan sinne päin, minne Isäntäväki olisi menossa. En vaan lähde. Kamoon. No, ne on oppineet vuosien varrella, että kannattaa sitten vaihtaa jokin toinen suunta, jos minä pistän jarrut päälle. Ei sitä kovin usein satu kuitenkaan. Ja onhan tuolla nyt välillä ihan mahdottoman vaikeaa edetä, ihmistenkin, noissa kinoksissa!
Minä otan kaiken irti nyt lämpöisistä tilanteista. Kun ulkona on niin kylmää, löydyn sisältä yhä useammin jostain lämpöisestä ja pehmoisesta petistä. Yksi kerrallaan olen niihin saanut valtuudet. Sitkeys palkitaan, ystävät, muistakaa se!
Ystäväni Motte sen tietää niin ikään, terrieri kun on, hänkin... Saatiin tällainen kuva Mottesta ja sieltä meidän Baijerista- lunta on siis nyt ollut todistetusti Saksassakin.
Ystävistä puheen ollen: ensi viikolla on sitten taas Ystävänpäiväkin 💞 jotta älkääpä unohtako sitä! Karvaiset ystävät ilahduttavat ja ilahtuvat, kun heitä muistetaan jollain erityisellä... vaikka esimerkiksi HERKUILLA. Vink, vink.
Minätyttö se meinaan nauttia talvesta näin makuuasennossa- ulkona ja sisällä! Suosittelen teillekin.
Kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen:
ONNELLISTA JA ILONTÄYTEISTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!! sekä muutenkin kaikin puolin riemuisaa helmikuun jatkoa toivotteleepi uskollinen ystävänne
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti