Viime bloggauksesta on kuukausi... Pahoittelemme. Isäntä oli ensin flunssassa, ja nyt on Emäntä. Minulla on ollut niitten sairastelemisten vuoksi NIIN TYLSÄÄ.
On pitänyt tunnin välein kääntää itsensä toiselle kyljelle, tai masulle, tai selälle. On pitänyt mielikuvitella, että JOSSAIN ON JOTAIN, jotta voi saada haukkuhepulin ja rynnätä ikkunaan rähisemään!! On pitänyt keksiä uusia keinoja painostaa noita reporankoja, jotta saan edes hirvenluun, mitä voin kalvaa- KUN ON NIIN TYLSÄÄ...
Ennen sairastelua me mentiin Emännän kanssa katsomaan, kuinka jäät lähtivät merestä... Tuuli niin, että mun takatukka meni ihan pörrölleen. Jahtasin kanadanhanhia, ei auttanut, vaikka Emäntä vislasi kuinka pilliinsä! Siitäs saivat! Minä olen sentään Tyyne Terrieri!
Jotain muutakin kivaa sattui: käytiin Kaupunkikoiramummilassa, ja siellä olivat myös rakkaat sukulaiseni! Jei! Viimeinkin pääsin taas KYTTÄÄMÄÄN syöttötuolin alle, ja odottamaan, että Kamuni pudottaa vaivihkaa minulle herkkupaloja... Meillä on sanaton yhteisymmärrys tässä jutussa.
Ja muissakin... Tällä kertaa Emäntä opetti Kamuni taluttamaan minua! Minä hoksasin heti, että tässähän kannattaa ehdottomasti pelata mukana- sillä: ajatella, jos tulevaisuudessa pääsemmekin kaksin lenkille!!! Minä voin silloin vaikka johdattaa meidät suorinta tietä nakkikioskille... Nam nam. Eikä kukaan tajua kieltää...
Että tämmöistä tänne. Toivon, että Emäntä paranee pian, jotta pääsen taas kunnon lenkeille. Luojan kiitos meidän ihanat ja kullanarvoiset naapuritkin ovat vieneet minua aina välillä! Ransun kanssa töpötellään ihan mielellään yhdessä, se on reilu tyyppi. Mutta ois silti kiva, jos toi yks jo paranis.
Voikaatten hyvin kaikki, ensi postauksessa taas lisää tarinoita- epäilemättä!
Siihen asti näkemiin,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti