Reissujuttua pukkaa taas! :) Tällä kertaa enimmäkseen valokuvien muodossa.
Me ollaan jo kahdesti käyty tuolla naapurimaassa Sveitsissä ja se on aika hurmaava maa. Ajattelin nyt jakaa teille maistiaisia niistä maisemista, joissa me siellä ollaan pyöritty... Kallistahan siellä toki saksalaisiin hintoihin tottuneelle on. Mutta toisaalta sillä rahalla saa sitten myös jotain ainutlaatuista: kuten ihailla mahtavia vuoria, sekä muuta luonnon kauneutta!!
Kesällä Davosissa me kirmattiin Isännän kanssa laitumilla kuin Pikku Heidit konsanaan... Talvella Nyonissa kyläillessämme sen sijaan nautimme mahtavasta Geneven järvestä- ja vettä satoi kuin aisaa.
Kuten kotimaassani Saksassa, myös täällä Sveitsissä kaupunki tarjosi koiranomistajille kakkapusseja- täällä Nyonin seudulla keltaisia! Voiko olla enää helpompaa kannustinta omistajille kerätä jätökset, kun pussit ja roskikset ovat näin kätevästi tyrkyllä? Suomessa voitaisiin ottaa tästä kyllä tosiaankin mallia... Ja tuossa alemmassa kuvassa minä vaan demonstroin, miten liikennemerkkejä noudatetaan meidän perheessä saksalaisella täsmällisyydellä! ;)
Kylässä olimme espanjalaisilla ystävillä- Quimillä, Tatilla ja pikku Marcilla. Minä olin taas Reipas Tyttö ja osallistuin parhaani mukaan Marcin ihailemiseen... Hän on kyllä söpö! Ja melkein saman ikäinen kuin Herkkupoikani! Minä alan olla jo ihan asiantuntija lastenhoidossa...
Illan pimentyessä me käveltiin kaupungilla ja rannalla. Vilakkaahan siellä oli ja tuulista, mutta hienoja kuvia tuli- mitä nyt vähän epätarkkoja, kun satoi ja oli tosiaan jo pimeää. Emäntä kuvaa vanhalla IPhonella...
Rannalta löysimme sellaisenkin erikoisuuden kuin Jäähallin! Pikkuruinenhan se oli, mutta kyllä siellä jääkone kurvaili ja porukat olivat varustekasseineen tulossa harkoista! Synttäriterkkuja vaan Vilille... <3
Nyonin lisäksi käväisimme myös lähikaupungeissa, Genevessä ja Lausannessa. Isännän ja Quimin kanssa me juostiin sateesta välittämättä myös vilkaisemaan Lausannen Olympiamuseota. Sieltä löytyi ainaskin Paavo Nurmi ja se kuuluisa olympiatuli. Minut kuvattiin tietysti niiden molempien äärellä.
Kuka muuten tietää, mitä tarkoittaa jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1894 Olympialaisia kuvaamaan luotu teksti: CITIUS- ALTIUS- FORTIUS...?
No, se merkitsee: nopeammin- korkeammalle- voimakkaammin. Sehän voisi kuvata myös meitä terriereitä. Ai mitenkä niin? No, esimerkiksi mehän tunnetusti hoksaamme asiat muita rotuja nopeammin- tähtäämme pyrkimyksissämme kaikin voimin korkeammalle jo kuuluisan sisumme myötä- sekä yksinkertaisesti vain tahdomme asioita hiukan muita voimakkaammin. Stimmt doch!
Näihin sanoihin ja tunnelmiin tällä kertaa!
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille,
Tyyneltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti