Kotiin on palattu, arki alettu! Tuota alkutoivotustani vähän selittäkseni: Koko joululoman aikana minä en naukunut ollenkaan. Sen sijaan - narisin! Vaikkei mulla mitään hätää tai suurempaa protestoinnin tarvettakaan tosiaankaan ollut... Luulen, että vaihdoin vaan automaattisesti kieltä. Suomea puhun näköjään siis "grrnn, grnnnnts", saksaa naukumalla "nau". ;)
Suomessa oli taas niin mukavaa! Pidimme majaa maaseudun koiramummolassa, siellähän saan aina mellastaa vapaammin kun Emäntä ei koko aikaa millään ehdi kurkkimaan, mitä saan aikaiseksi. Nipsu- kissa jälleen vilahti puuhun, kun koetin, joko se on oppinut juoksemaan tarpeeksi lujaa karkuun. Saunoin täysin rinnoin! Jo sanan SAUNA kuullessani kipitin suoraa tietä oven taakse odottamaan, että pääsisin lauteille.
Autoin myös Isäntää laiturin rakentamisessa. Tai lähinnä vaihdoin kuulumisia naapuriston sekä koko kylän koirien kanssa... Ja jäätyäni Koiramuorin kanssa kaksin kotiin sain hyvin helposti neuvotelluksi itselleni muutamia erivapauksia- mm. oman tyynyillä pehmustetun istumapaikan keittiön penkillä, jotta voin siitä ikkunasta tarkkailla Nipsun kulkemisia ja muutakin maatilan elämää! Hyvin neuvoteltu, vaikka itse sanonkin.
Tapasin kaksi Merkittävää Henkilöä elämäni ekaa kertaa: Joulupukin ja Herkkupojan! Ensin mainittu pelotti minua aluksi yhtä paljon kuin hän jännitti mukana olleita lapsosia! Murisin vaan uhkaavasti, ja piilouduin tuolin alle. Emäntä rauhoitteli, otti syliin ja vei lähemmäksi tutustumaan. Pukki kertoili, että hänelläkin on siellä Korvatunturilla sellainen pikkuinen koira. Sen jälkeen kun Tonttu toi lahjakorin esiin, ei minuakaan enää jänskättänyt, vaan olin riemuissani vastaanottamassa paketteja! Sain muun muassa Röhköpossun! Se oli todellinen yhden illan hitti- onnistuin meinaan melko nopsaan nakertamaan siltä kärsän irti, jolloin röhkintä loppui valitettavasti siihen.
Herkkupoika saapui maailmaani valtaisalla metelillä! Minut pistettiin heti lattialle viereen kuvattavaksi; olin tapani mukaan lunkisti, vaikka korvissa soi! Onneksi Herkkupoika rauhoittui välittömästi aina kunhan aikuiset ymmärsivät, mitä hän milloinkin tarvitsee. Nuuskutin häntä aika paljon. Varsinkin pepun alueelta kantautui mielenkiintoisia viestejä... Vessaankin oli ilmestynyt uusi sangen mainio pönttö nimeltä Vaipparoskis!
Emäntä ja Isäntä- varsinkin Emäntä!- hössöttivät aika paljon, kun niistä on nyt tullut Herkkupojan Kummeja. Minua kiiteltiin koko reissun ajan, kun osasin luonnostani olla niin rauhallisesti ja kärsivällisesti lasten parissa. Leikin aika paljon myös mukana, mm. Isännän ollessa yhdessäkin leikissä nelinkontin etenevä hevonen, seurasin minä perässä ja niin minusta tehtiin poni! Aiemmin lähdin vielä herkästi lasten juostessa heidän peräänsä juoksemaan, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää, että se ei ole toivottavaa.
On mielestäni tosi hyvä, että saan olla mukana kasvattamassa lapsista koiraihmisiä pienestä pitäen! Niin vältytään koirapeloilta, tai käsittelyvirheiltä, joita voi lapsille sattua, elleivät he tiedä, miten koiraa lähestytään oikein ja milloin koira on esim. hyvä jättää rauhaan.
Meidän loman aikana Suomessa oli myös lähemmäs kolmenkymmenen asteen Paukkupakkaset! Kaupunki- koiramummeli oli onneksi kaukaa viisaana neulonut minulle joululahjaksi ikioman Jussi- paidan!! Emäntä ei ole sellainen koiranomistaja, joka pukisi lemmikkiään kaikenlaisiin "asuihin", mutta hänessä virtaava pohojalaanen veri jotenkin sai nyt höpsähtämään tämän asusteen suhteen... Ja kyllä vaan on pakko sanoa, ettei mikään olisi voinut paremmin minulle sopia!! Vai mitä? Kiitos Mummeli!
Ja kiitos, toinenkin Muori, kun saatiin majoittua sinun luonasi. Emäntä se oli taas tavoilleen uskollisena joululoman sairaana, eikä oikein meinannut päästä täyteen vauhtiin täällä kotimaassakaan vielä ennenkuin justiin tällä viikolla vasta. Siksi tämän postauksenkin kanssa kesti näin kauan! Nyt ollaan kuitenkin taasen ruodussa. Ensi viikolla kirjoitellaan vähän toisenlaista reissuasiaa jälleen...
Voisin vaikka kertoa, mitä me koettiin vuonna 2015 keväällä Kroatiassa! Saisitte samalla vähän kauniita kuviakin kaukokaipuuta virittelemään... :) Miltäs se kuullostaa?
Ensi kertaan siis, iloisia hännänheilutuksia,
Tyyneltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti